Kuuluuhan kauppakumppanisi ennakkoperintä – rekisteriin?

Ethän laiminlyö kauppakumppanisi ennakkoperintärekisterimerkinnän tarkistamista!

Ennakkoperintärekisteri on Verohallinnon ylläpitämä rekisteri, johon liittyvät yritykset osoittavat tällä vapaaehtoisella rekisteröitymisellä hoitavansa verotusasiansa kuntoon itse. Mikäli yrityksen liiketoiminta koostuu edes osaksikin palvelumyynnistä, ja yritys ei ole ennakkoperintärekisterissä, ennakonpidätyksen tekeminen – eli veron pidättäminen laskulta – jää palvelun maksajan vastuulle.

On siis erittäin tärkeää tiedostaa, että mikäli yrityksen saama lasku koskee työtä, palvelua tai käyttökorvausta, ja myyjä ei kuulu ennakkoperintärekisteriin, voidaan tälle maksaa laskusta vain ennakonpidätyksellä vähennetty osuus. Tämän jälkeen on ostajan vastuulla tilittää verojen osuus Verohallinnolle, sekä ilmoittaa maksettu korvaus ja pidätetty ennakonpidätys tulorekisteriin.

Tämä ohjeistus koskee sekä henkilöitä että kaikkia yritys- ja yhteisömuotoja.

Kenet voidaan merkitä ennakkoperintärekisteriin?

Verohallinto rekisteröi hakemuksesta ennakkoperintärekisteriin henkilöt, yritykset, ja yhteisöt, jotka harjoittavat elinkeinotoimintaa, maataloutta tai muuta tulonhankkimistoimintaa. Toiminnan ei tarvitse olla vielä aloitettu ennen rekisteröintiä, mutta sen alkamisen on oltava todennäköistä. Selkeästi harrastusluonteista toimintaa ei merkitä rekisteriin.

Myös tekijänoikeuskorvauksia saavat tai pelkkää tavaran myyntiä harjoittavat toimijat voivat hakeutua ennakkoperintärekisteriin. On kuitenkin syytä huomata, että ennakonpidätysvelvollisuus ei koske vuokraustoimintaa eikä pelkkää tavarankauppaa.

Kaikkia rekisteriin hakeutuvia ei voida merkitä ennakkoperintärekisteriin. Esteenä voivat olla esimerkiksi olennaiset verotukseen tai kirjanpitoon liittyvien velvollisuuksien laiminlyönnit. Yritys voidaan myös poistaa ennakkoperintärekisteristä näistä samoista syistä.

Ennakkoperintärekisterimerkinnän tarkistaminen

Tieto ennakkoperintärekisteriin kuulumisesta ja rekisteröinnin voimassaolosta on julkinen. Tiedon voi tarkistaa esimerkiksi Patentti- ja rekisterihallituksen Yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä (YTJ: https://www.ytj.fi/). Työ- tai käyttökorvausta maksavalla työn teettäjällä tai palvelun ostajalla on aina velvollisuus tarkistaa, kuuluuko suorituksen saaja ennakkoperintärekisteriin.

Jos suorituksen saaja on merkitty ennakkoperintärekisteriin, maksaja voi maksaa korvauksen ilman ennakonpidätystä. Jos rekisterimerkintää ei ole, ennakonpidätys on toimitettava.

Monet sähköiset ostoreskontraohjelmistot seuraavat automaattisesti toimittajien ennakkoperintärekisteröitymisiä ja ilmoittavat ostolaskun yhteydessä, mikäli toimittaja ei ole ennakkoperintärekisterissä. Sähköisen kirjanpidon / ostoreskontran käyttöönotto voi siis parhaimmassa tapauksessa huomattavasti keventää laskujen maksamiseen liittyviä hallinnollisia velvoitteita.

Rekisterimerkinnän tarkistuksen ajankohdat

Säännöllisessä toimeksiantosuhteessa maksajan on tarkistettava myyjän ennakkoperintärekisterin tiedot vähintään neljä kertaa vuodessa: 1.3., 1.6., 1.9. ja 1.12.

Muissa kuin säännöllisissä toimeksiantosuhteissa rekisterimerkintä pitää tarkistaa jokaisen yksittäisen maksun yhteydessä.

Ennakonpidätyksen määrä

Maksettava ennakonpidätys lasketaan laskun arvonlisäverottomasta loppusummasta, seuraavien pidätysprosenttien mukaisesti:

  • Yhteisöiltä (esim. osakeyhtiö tai osuuskunta) ja yhtymiltä (esim. avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö) ennakonpidätys toimitetaan 13 %:n suuruisena.
  • Jos työkorvauksen saaja on henkilö, ennakonpidätys toimitetaan työkorvauksen verokortin perusteella.
  • Jos työkorvausverokorttia ei esitetä lainkaan, ennakonpidätys toimitetaan 60 %:n suuruisena

Toimittamaton tai liian pienenä toimitettu ennakonpidätys

Entäpä, jos ennakonpidätys jää kokonaan tekemättä? Asiasta on tällöin syytä keskustella mahdollisimman pikaisesti kauppakumppanin kanssa ja oikaista yhteistuumin käynyt virhe. Ostaja voi esimerkiksi velvoittaa myyjän palauttamaan itselleen ennakonpidätystä vastaavan osuuden tilittääkseen sen itse Verohallinnolle. Ostaja voi myös suorittaa ennakonpidätyksen ns. etukäteen oma-aloitteisesti ja vaatia sitä vastaavaa osaa kauppakumppaniltaan. Säännöllisissä toimeksiantosuhteissa tämän voi tehdä esimerkiksi vähentämällä ennakonpidätyksen osuuden seuraavan laskun nettomaksusta.

Jos maksaja ei voi oikaista toimittamatonta tai liian pienenä toimitettua ennakonpidätystä, maksaja voi ilmoittaa Verohallinnolle, että siltä on jäänyt ennakonpidätys osaksi tai kokonaan toimittamatta. Tämän jälkeen Verohallinto määrää veron ja mahdolliset viivästysseuraamukset suorituksen maksajalle hänen antamansa selvityksen perusteella.

On siis erittäin tärkeää huomata, että vaikka ostaja olisikin jo maksanut laskun kokonaisuudessaan myyjälle, niin ostaja voi tämän lisäksi joutua maksamaan laskun ennakonpidätyksen Verohallinnolle. Suorituksen maksajalta ei kuitenkaan peritä toimittamatonta ennakonpidätystä silloin, jos tulon saajaa on jo verotettu kyseisestä tulosta ja hän on mahdolliset verot myös maksanut. Ostajalle saattaa kuitenkin tulla viivästysseuraamuksia näissäkin tilanteissa.

Pääsääntöisesti ostaja voi joutua ennakonpidätyksen maksajaksi siis silloin, jos kauppakumppani ei maksa verojaan tai Verohallinnolla on jo etukäteen syytä epäillä suorituksen saajan verojenmaksukykyä.

Muistilista veroseuraamusten välttämiseksi

  • Tarkista kauppakumppanisi ennakkoperintärekisteriin kuuluminen !
  • Muista tarkistaa ennakkoperintärekisteröinnin tila myös säännöllisen toimeksiantosuhteen aikana. Isoimmat vahingot syntyvät usein siitä, että kauppakumppani ei enää olekaan ennakkoperintärekisterissä, eikä ostaja ollut tästä tietoinen
  • Muista, että velvollisuus ennakkoperintärekisterimerkinnän tarkistamiseen on aina laskun maksajalla !
  • Suorita ennakonpidätys oikean suuruisena
  • Tee korvauksesta sekä ennakonpidätyksestä ilmoitus tulorekisteriin 5 päivän sisällä laskun maksamisesta
  • Maksa ennakonpidätys Verohallintoon viimeistään laskun maksamista seuraavan kuukauden 12. päivä
  • Maksa ennakonpidätys oma-aloitteisten verojen viitenumeroa käyttäen

 


Herättikö asia kiinnostuksesi? Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.

OTA YHTEYTTÄ

Laura Matikainen, KLT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8482. Sähköposti: laura.matikainen@relion.fi

 

Viimeksi päivitetty 28.03.2024.

Asiakas valtionhallinnossa? Pian Peppol voi koskea sinuakin !

Siis? Mikä ihmeen Peppol?

Yksinkertaistettuna monelle vielä vieras Peppol (Pan-European Public Procurement Online ) tarkoittaa eurooppalaista sähköistä hankintaverkostoa ja -infrastruktuuria, jonka tarkoituksena on helpottaa ja tehostaa julkisten hankintojen prosesseja Euroopassa. Peppol mahdollistaa sähköisen laskutuksen ja muiden liiketoimintadokumenttien vaihdon eri organisaatioiden välillä, alkuun etenkin yritysten ja julkisen sektorin välillä.

Peppolin avulla yritykset voivat lähettää ja vastaanottaa laskuja sekä muita liiketoimintadokumentteja (tarjouspyyntö, tarjous, jne.) standardoitujen formaattien avulla, mikä helpottaa prosessien automatisointia ja vähentää manuaalisen työn tarvetta. Tämä puolestaan tehostaa liiketoimintaprosesseja ja vähentää virheiden mahdollisuutta.

Peppol-standardit ja -infrastruktuuri ovat olleet keskeisessä roolissa digitaalisen hankintaympäristön kehittämisessä Euroopassa ja ovat edistäneet sähköisen kaupankäynnin kasvua sekä rajat ylittävää kaupankäyntiä Euroopassa.

Valtio ensimmäisenä käyttöönottajana

Valtion hankintaprosessit ovat uudistumassa 01. huhtikuuta 2024 alkaen. Tämä tarkoittaa merkittävää muutosta valtion siirtyessä vaiheittain hyödyntämään Peppol-järjestelmää hankinnoissaan. Ensimmäisenä Peppol otetaan käyttöön uusissa puitesopimuksissa, ja tavoitteena on sisällyttää Peppol-hankintasanomien käyttö kaikkiin uusiin hankintasopimuksiin viimeistään vuoteen 2026 mennessä.

Peppolissa Valtionhallinto hyödyntää niin kutsuttua laajennettua tilausprosessia (Advanced Ordering). Laajennettu tilausprosessi käsittää neljä pääsanomaa: tilaus, tilausvahvistus, tilauksen muuttaminen ja tilauksen peruuttaminen. Perinteisten paperilomakkeiden, sähköpostien, ja manuaalisten prosessien sijaan valtio lähettää tulevaisuudessa sähköisen Peppol-tilauksen toimittajalle ja vastaanottaa sähköisen tilausvahvistuksen. Tilausten muutokset ja peruutuksetkin hoidetaan näppärästi sähköisesti.

Osa hankintasopimuksista jää Peppolin ulkopuolelle

Peppolin käyttövaatimus ei kuitenkaan ulottu kaikkiin hankintasopimuksiin. Päätös Peppolin käytöstä tehdään hankinnan luonteen ja siihen liittyvien tilauskäytäntöjen pohjalta. Valtiolla on siis edelleen mahdollisuus jatkaa kilpailutusta ja hankintoja ilman ehdotonta vaatimusta Peppolin käytöstä. Tämä antaa joustavuutta ja mahdollistaa hankintojen sovittamisen parhaiten kuhunkin tilanteeseen sopivaksi.

Verkkolaskujen lähetys valtiolle pysyy ennallaan

Peppol-hankintasanomien käyttöönotto ei muuta valtion verkkolaskujen vastaanottamiskäytäntöjä. Valtio jatkaa edelleen Eurooppa-normin mukaisten verkkolaskujen, toisin sanoen tuoreimpien verkkolaskukuvausten mukaisten Finvoice- ja TEAPPSXML-verkkolaskujen vastaanottoa.

Vinkit yrityksille, joilla on asiakkaita valtionhallinnossa

  • Vanhaa toiminnanohjausjärjestelmää vaihtaessasi, varmista ohjelmistotoimittajalta, että ohjelmisto kykenee vastaanottamaan, käsittelemään, ja tuottamaan Peppol-sanomia.
  • Tutustu ”Yrityksen Digitalous” hankkeeseen (https://www.yrityksendigitalous.fi/). Sen tavoitteena on tukea sellaisten palvelujen kehitystä, jotka auttavat yrityksiä asioimaan valtionhallinnon yksiköiden kanssa Peppol-sanomilla.
  • Ole yhteydessä omaan yhteyshenkilöösi valtionhallinnossa ja varmista, milloin Peppol astuu käyttöön teidän välisessänne sopimuksessa

Lisätietoa Peppolista

Hyödyllistä lisätietoa Peppolin perusteista ja eduista löytyy esimerkiksi Valtiokonttorin sivuilta

https://www.valtiokonttori.fi/palvelut/valtion-konsernipalvelut/valtiokonttori-on-suomen-peppol-viranomainen/#peppol-lyhyesti

 


Herättikö asia kiinnostuksesi? Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.

OTA YHTEYTTÄ

Laura Matikainen, KLT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8482. Sähköposti: laura.matikainen@relion.fi

 

Viimeksi päivitetty 27.03.2024.

Osaamisen johtaminen on muutakin kuin vain kouluttautumista

Joskus yrityksen strategian päivityksessä unohdetaan henkilöstön osaamisen ja kehittymisen johtaminen. Johto saattaa luoda kunnianhimoisen vision, asettaa tavoitteet, ja seurata niitä mittareiden avulla, mutta henkilöstön osaamisen kehittäminen saattaakin epähuomiossa jäädä vähemmälle huomiolle suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

Numeeristen tavoitteiden luominen on yksinkertaista. On helppoa luoda ne, ilmoittaa ne henkilöstölle, ja sitten seurata niiden saavuttamista. Erilaisten koulutusten tarjoaminen etenkin nykyajan sähköisissä oppimisympäristöissä on vieläkin helpompaa. Kuitenkin yrityksiltä saattaa puuttua olennainen osa strategian ja henkilöstön koulutuksen väliltä: osaamisen ja kehittymisen johtaminen.

Tätä prosessia voidaan hahmottaa kolmen eri kysymyksen avulla:

1. Miten yrityksen osaamista voidaan kehittää suunnitelmallisesti vastaamaan tulevaisuuden tarpeita, sen sijaan että tarvittaisiin hätäratkaisuja?

2. Miten varmistetaan, että henkilöstö ymmärtää, millaista koulutusta tarvitaan, ja että koulutukseen panostaminen vie heitä kohti yksilöllisiä ja yrityksen tavoitteita?

3. Miten varmistetaan, että koulutukseen investoitu aika ja resurssit ovat todella perusteltuja liiketoiminnan näkökulmasta?

Strategia kaiken ytimessä

Osaamisen ja kehittymisen johtaminen on strateginen matka kohti menestystä. Se ei ole vain lista tehtäviä, vaan tarkoin harkittu prosessi, joka ohjaa yrityksen tulevaisuutta. Ensimmäinen askel on ymmärtää yrityksen nykytila ja tulevaisuuden tarpeet.

Millaista osaamista tarvitaan, jotta yritys voi saavuttaa sen tavoitetilan, johon se pyrkii?

  • Tulevaisuuden tarpeiden tunnistaminen.
  • Osaamisvajeiden kartoitus.

Visioiminen on tärkeää, sillä se antaa suunnan ja fokuksen. Mitä paremmin yritys näkee halutun tavoitetilan, sitä tehokkaammin se voi tukea henkilöstönsä kehittymistä ja kasvua.

Nykytilanteen kartoitus.

  • Missä yritys on nyt suhteessa tavoitteisiinsa?
  • Mitä toimenpiteitä tarvitaan matkalla kohti tavoitetilaa?
  • Minkälaisiin koulutusohjelmiin, oppimispolkuihin, ja urakehitysmahdollisuuksiin tulisi panostaa?
  • Uusrekrytointi?

On tärkeää kuitenkin muistaa, että muutos ei tapahdu hetkessä. Se vaatii aikaa, omistautumista, ja pitkäjänteistä työtä. Vaikka tietoa voi omaksua nopeastikin, todellinen muutos yrityskulttuurissa ja ajattelutavoissa vaatii pitkäjänteisyyttä sekä kärsivällisyyttä. Prosessi tarvitsee aikaa kypsyä ja kasvaa.

Työkalut osaamisen johtamisen tukena

Yritysten on olennaista hallinnoida ja edistää olemassa olevaa osaamistaan tehokkaasti. Yksinkertaisimmillaan tähän riittää mikä tahansa tekstinkäsittelytyökalu yhdistettynä taulukkolaskentaohjelmaan, mutta parhaiten tämä onnistuu käyttämällä osaamisen ja kehittymisen ohjelmistoratkaisuja. Joskus yksi ohjelmisto voi täyttää tarpeen, mutta usein tarvitaan useita erilaisia ratkaisuja. Tärkeää onkin varmistaa näiden ohjelmistojen integrointi toisiinsa, jotta prosessit voidaan automatisoida mahdollisimman tehokkaasti.

Osaamisenhallintaohjelmisto tarjoaa monipuolisia työkaluja yrityksen osaamisen hallintaan. Se auttaa tunnistamaan nykyiset osaamiset, määrittelemään tulevaisuuden tarpeet, yhdistämään tavoitteet ja osaamistarpeet, luomaan urapolkuja, sekä sovittamaan koulutukset tarpeisiin. Lisäksi se helpottaa olemassa olevan osaamisen löytämistä ja hyödyntämistä, kun tarpeet ilmaantuvat. Monesti myös verkko-oppimisympäristöt voidaan integroida osaamisenhallintaohjelmistoihin, jolloin manuaalinen työ vähenee merkittävästi ja koulutusten hallinnointi muuttuu monipuolisemmaksi ja tehokkaammaksi.

Markkinoilla on monia erilaisia osaamisenhallintaohjelmistoja, joiden arvioinnissa kirjanpitäjäsi voi olla arvokas apu.

Osaamisen ja kehittymisen johtamisen tärkeys

Henkilöstön osaaminen muodostaa lähes jokaisen yrityksen tärkeimmän voimavaran, ja osaamisen ja kehittymisen johtamisen prosessi nousee keskeiseen rooliin muutoksen hallinnassa. Oikein toteutettu johtamisprosessi ei ainoastaan motivoi ja sitouta henkilöstöä, vaan se myös muuttaa yrityksen strategian kuvitteellisesta tavoitteesta innostavaksi matkaksi kohti yhteistä päämäärää. Tällöin jokainen työntekijä sitoutuu tähän matkaan omalla panoksellaan ja ymmärtää oman roolinsa merkityksen suuremmassa kokonaisuudessa.

Yrityksen on itse myös tärkeää ymmärtää, että osaamisen ja kehittymisen johtaminen vaatii yksilöllistä lähestymistapaa ja tavoitteiden ja keinojen räätälöintiä oman yrityksen tarpeisiin. Ei ole hyödyllistä kopioida suoraan toisen yrityksen mallia, vaikka se olisikin samalta toimialalta. Jokainen yritys on ainutlaatuinen omine tavoitteineen ja vahvuuksineen. Siksi on keskeistä pysähtyä oman henkilöstön kanssa selvittämään yrityksen omat tavoitteet ja suunnittelemaan osaamisen kehittämistä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

 


Herättikö asia kiinnostuksesi? Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.

OTA YHTEYTTÄ

Laura Matikainen, KLT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8482. Sähköposti: laura.matikainen@relion.fi

 

Viimeksi päivitetty 27.03.2024.

Työsuhteen päättäminen

Työsuhteen päättäminen

Mitä työnantajan tulee ottaa huomioon työsuhteen päättämistilanteessa? Mitä eroa on työsuhteen irtisanomisella ja purkamisella? Saako työnantaja irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen?

Lataa oppaamme ja saat muistilistan työsuhteen päättämiseen sekä vinkkejä, jotka auttavat sinua eteenpäin työsuhteen päättämistä koskevissa tilanteissa.

 

 

 

 


Työsuhteen päättäminen 

Lataa oppaamme ja löydä hyödylliset vinkit työsuhteen hallinnointiin.

Kun apukäsiä tarvitaan – Palkansaajan todellinen kustannus työnantajalle

Monesti, kun yrityksen palveluille ja tavaroille on kohoavaa kysyntää, yrityksessä saatetaan miettiä tehostamistoimia, pidempiä aukioloaikoja, tai tuotannon tekemistä useammassa vuorossa. Kuinka paljon voidaan vaatia tehokkuutta lisää nykyisiltä työntekijöiltä, ja milloin ollaan siinä pisteessä, että tarvitaan lisää työvoimaa. Kun yrittäjänä päädyt palkkaamaan uuden työntekijän-tai vaikka vasta sen ensimmäisenkin-lue alta lisää työntekijän todellisesta kustannuksesta työnantajalle.

Palkan lisäksi tulevat palkan sivukulukustannukset

Uutta työvoimaa palkatessa on syytä muistaa, että uuden työntekijän palkkaus maksaa enemmän kuin sovittu palkka.

Työntekijälle on järjestettävä eläketurva ja muita pakollisia vakuutuksia, joiden maksut perustuvat maksettavaan palkkaan. Tämän lisäksi työntekijälle kertyy vuosilomaa, ja työterveyshuolto kuuluu lakisääteisiin työnantajavelvoitteisiin.

Alla olevassa taulukossa on esimerkki siitä, mitä todellisuudessa 10 €:n tuntipalkalla työskentelevä maksaa työnantajalle sosiaalivakuutuksineen. Sivukuluprosentit ovat keskimääräisiä.

TT:lle maksettava tuntipalkka

 

10 €

Sairausvakuutusmaksu

1,16 %

0,116

TyEL

17,34 %

1,734

Työttömyysvakuutus

0,27 %

0,027

Tapaturmavakuutusmaksu

0,57 %

0,057

Ryhmähenkivakuutusmaksu

0,06 %

0,06

Palkka sivukuluineen

 

11,99 €

*sivukuluprosentit keskimäärin

Työntekijän palkkauksen kokonaiskustannus 

Sivukulujen lisäksi on otettava huomioon vuosilomakertymistä aiheutuneet kustannukset. Osa-aikaisille ja tarvittaessa töihin kutsuttaville työntekijöille, maksetaan yleensä lomakorvaus jokaisessa tilissä 9 % tai 11,5 %, riippuen työsuhteen pituudesta. Kuukausipalkkainen työntekijä kerryttää vuosilomaa käytettävän työehtosopimuksen mukaan, 2–3 päivää kuukaudessa.

Loma-ajan palkka sekä mahdollinen lomaraha ovat vakuutusten alaista palkkaa.

Yleisesti käytetyn nyrkkisäännön mukaan työntekijän bruttopalkka tulisi kertoa minimissään 1,5: llä todellisten kustannusten selvittämiseksi. Sairaus- ja vuosilomansijaiset voivat nostaa yrityksen palkkakulut jopa kaksinkertaiseksi normaaliin verrattuna.

Onko töitä riittävästi -paljonko myyntikatetta pitäisi yritykselle kerryttää?

Esimerkkilaskelmalla yrityksen myynti on kuukaudessa 10 000 €, josta jää katetta 30 %. Yritys palkkaa osa-aikaisen työntekijän 10 €:n tuntipalkalla, työaika 100 tuntia kuukaudessa. Jotta haluttu tulostaso voidaan pitää, täytyy myynnin nousta 40 % kuukaudessa, jotta palkatun työntekijän kulut tulevat katetuksi.

Palkkatuki ja oppisopimus

Työnantaja, joka palkkaa työttömän työnhakijan, voi saada korvausta aiheutuneista palkkakustannuksista. Työnantaja sitoutuu maksamaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja hoitaa lakisääteiset velvoitteensa. Palkkatukea haetaan TE-palveluista. Korvausprosentti on 50-70% palkkakustannuksista.

Oppisopimuksella voidaan palkata työntekijä suorittamaan mikä tahansa toisen asteen ammatillinen tutkinto tai sen osa. Oppisopimuksesta ei aiheudu työnantajalle muita kustannuksia kuin opiskelijan palkka sivukuluineen. Joissain tapauksissa koulutuksen järjestäjä voi maksaa työnantajalle koulutuskorvausta, jos he arvioivat koulutuksesta aiheutuvan kuluja. Myös palkkatuella voi palkata oppisopimusopiskelijan töihin.

Autamme mielellämme laskemaan palkkakustannuksia ja sen vaikutuksia talouteen. Olemme myös apuna työsopimusten laatimisessa ja kauttamme hoituu palkanlaskennan prosessi kokonaisuudessaan.


 

Tarvitsetko apua tai helpotusta arkeesi? Tarjoamme monipuoliset HR-palvelut erilaisiin tarpeisiin. Hoidamme sekä yksittäisiä toimeksiantoja että laajempia kokonaisuuksia yrityksesi tarpeiden mukaan.

TUTUSTU HR-PALVELUIHIN

Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.

Anna Behm, PHT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8464. Sähköposti: anna.behm@relion.fi

Viimeksi päivitetty 23.02.2024.

Osinkoa vai palkkaa?

 

Palkkaa vai osinkoa? Vai niiden yhdistelmä?

Siinäpä kysymys, joka tulee monelle yrittäjälle mieleen, kun yritystoiminta alkaa tuottamaan. Vastaus tähän kysymykseen ei kuitenkaan ole helppo, sillä vastaus riippuu monista eri tekijöistä, kuten yrittäjän omista tarpeista ja yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Yrittäjän oman verotuksen kannalta halvin ratkaisu, kun on harvoin se ajallisesti nopein. 

 

Oikealla päätöksellä yrittäjä voi henkilökohtaisesti kuitenkin säästää veroissaan huomattavia summia sekä samalla optimoida oman yrityksensä taloutta. Miten tämä sitten on mahdollista?  

 

Lataa oppaamme ja saat vinkkejä, jotka voivat tuoda yrityksellesi sekä sinulle itsellesi merkittäviä säästöjä. 


Osinkoa vai palkkaa? 

Lataa oppaamme ja löydä hyödylliset vinkit oman yrityksen talouden optimointiin.

Maksaminen eräpäivänä ei välttämättä ole riittävää

Suomessa on perinteisesti totuttu siihen, että laskujen maksaminen eräpäivänä on riittävää, vaikka suoritus olisikin saajan tilillä vasta eräpäivän jälkeen. Esimerkiksi verohallinto noudattaa maksuissaan tätä: maksu luetaan sen arvopäivän hyväksi, jolloin maksu on suoritettu, vaikka suoritus näkyisikin verohallinnolla vasta eräpäivän jälkeen. Tämä pohjautuu velkakirjalakiin.

Nyt Korkein oikeus (KKO) on kuitenkin antanut päätöksiä (KKO:2023:39, KKO:2023:68) liittyen yritysten väliseen kauppasuhteeseen, jotka kannattaa ottaa huomioon laskujen maksussa.

Asian taustaa

KKO:2023:68 (lokakuu 2023)
Markkinaoikeus antoi kesäkuussa 2020 päätöksen kahden yrityksen väliseen laskutuskiistaan. Yritykset olivat noudattaneet käytäntöä, jossa velkojalla ei ollut oikeutta viivästyskorkoon, jos maksu oli suoritettu eräpäivänä ja se oli velkojan käytettävissä vasta eräpäivän jälkeen. Velkojan mukaan kyseiset maksut olivat kuitenkin viivästyneitä ja yrityksellä oli siksi oikeus periä viivästyskorkoa.

Markkinaoikeus kuitenkin katsoi käytännön hyvän kauppatavan mukaiseksi, vedoten muun muassa käytännön vakiintuneisuuteen Suomessa. Velkojayritys haki Korkeimmalta oikeudelta muutosta tähän markkinaoikeuden päätökseen. KKO päätyi asiassa velkojan kannalle.

KKO:2023:39 (kesäkuu 2023)
Yritysten välillä oli vuodesta 2009 alkaen noudatettu käytäntöä, jonka mukaan ostaja oli voinut maksaa myyjälle laskut eräpäivän jälkeen viimeistään kuukauden kuluessa ilman viivästysseuraamuksia. Nyt myyjä kuitenkin vaati, että ostaja velvoitetaan suorittamaan myyjälle viivästyskorkoa ja perintäkulujen vakiokorvauksia takautuvasti kolmen vuoden osalta tällä ajanjaksolla erääntyneiden ja myöhässä maksettujen laskujen osalta.

Asiaa käsiteltiin sekä käräjä- että hovioikeudessa, jotka hylkäsivät myyjän kanteen. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että myyjällä oli oikeus kanteessa vaatimiinsa viivästyskorkoon ja vakiokorvauksiin perintäkuluista.

Näissä Korkeimman oikeuden käsittelemissä tapauksissa velkoja oli siis oikeutettu sekä viivästyskorkoon että 40 euron suuruiseen vakiokorvaukseen, kun maksu ei ollut myyjän käytettävissä eräpäivänä.

Huomionarvoista tapauksissa

Vaikka KKO:n ratkaisut asioihin ehkä kummastuttavat, jopa huolestuttavatkin, ne ovat kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain mukaisia. Kirjoituksessaan asiasta Suomen Yrittäjät kuitenkin huomauttaa, että oikeus maksettavaan viivästyskorkoon määräytyy eri tavoin sen perusteella, onko eräpäivästä osapuolten välillä sovittu vai ei.

Korkolain mukaan viivästyskoron maksaminen määräytyy seuraavasti:

– Korkoa on maksettava eräpäivästä lähtien, jos velan eräpäivä tai maksuehto on velallista sitovasti ennalta määrätty.
– Jos taas eräpäivää ei ole määrätty ennalta velallista sitovasti, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut päivästä, jona velkoja on lähettänyt velalliselle laskun.

KKO:n päätöksiä tulkittaessa on syytä ottaa huomioon, että tapauksessa KKO:2023:68 yritysten välinen maksuehto oli 30 päivää, ja laskujen suoritukset olivat olleet myyjän tilillä seuraavana päivänä eräpäivän jälkeen. Näin ollen myyjän oikeus korkoon muodostui jo korkolainkin perusteella, sillä tuolloin laskun lähettämisestä oli kulunut yli 30 päivää. Lisäksi yritysten välillä oli olemassa hankintasopimus, joissa monesti määrätään eräpäivistä.

Näin ollen tapauksen ratkaisu ei suoraan ole sovellettavissa tilanteisiin, joissa laskun eräpäivästä tai maksuehdosta ei ole etukäteen sitovasti sovittu, ja laskun maksuehto on esim. 14 päivää.

KKO:n päätöksestä KKO:2023:39 puolestaan ei käy ilmi, mikä oli yritysten käyttämä maksuehto. Päätöksestä käy kuitenkin ilmi, että ostaja oli maksanut laskut keskimäärin 18 päivän kuluessa eräpäivästä. Noin ollen, vaikka laskujen maksuehto olisikin ollut esim. 14 päivää, 18 päivän keskimääräinen viivästys eräpäivästä tarkoittaa, että tuossa vaiheessa laskun lähettämisestä olisi kulunut jo yli 30 päivää. Lisäksi päätöksestä on luettavissa, että Korkein oikeus on tulkinnut, että tapauksessa kutakin yksittäistä tilausta on ollut pidettävä itsenäisenä maksuehtolain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettuna sopimuksena. Maksuehtolain ajallinen soveltuminen on siten ratkaistava kunkin tilauksen tekoajankohdan perusteella. Näin ollen, vaikka yritykset eivät olleetkaan tehneet keskenään hankintasopimusta, katsottiin jokainen yritysten välinen erillinen tilaus omaksi itsenäiseksi sopimuksekseen, joka laukaisi ennalta sovitut ehdot yritysten välisessä kaupassa.

Velkojan oikeus viivästyskorkoon ja vakiokorvaukseen

Jatkossa yritysten kannattaa olla tarkkana. KKO:n päätösten valossa yritysten välisessä kaupassa maksun katsotaan olevan myöhässä, mikäli se ei ole vastapuolen tilillä eräpäivänä. Näin ollen maksaminen vasta eräpäivänä ei ole riittävää, mikäli suoritus siirtyy vastaanottajan tilille vasta seuraavan pankkipäivän aikana. Toki nykyisen SEPA-maksatuksen aikana maksut pääsääntöisesti siirtyvät toisesta pankkiryhmästä toiseen pankkiryhmään saman päivän aikana, mutta tässä on hyvä huomata, että pankkien välillä on eroja siinä, mihin kellonaikaan mennessä maksut on oltava tehtynä, jotta ne siirtyvät toiseen pankkiryhmään vielä saman päivän aikana.

Suomen perintälain mukaan velkojalla on myös oikeus periä velalliselta enintään 40 euron vakiokorvaus maksuviivästyksestä. Toisin kuin perintäkuluja, vakiokorvausta voi vaatia, vaikka mitään konkreettisia perintätoimia ei olisi tehty.

Suomen Yrittäjät kuitenkin huomauttaa, että 40 euron vakiokorvausta voi kuitenkin periä vain, jos velkojalla on oikeus samalla myös viivästyskorkoon. Jos velvollisuutta viivästyskoron maksamiselle ei ole, vakiokorvaustakaan ei tarvitse maksaa, vaikka laskun olisi muuten maksanut myöhässä.

Jos laskulle on sovittu etukäteen eräpäivä tai maksuehto, viivästyskorko alkaa juosta heti eräpäivästä lukien. Muussa tapauksessa korko, ja siten oikeus vakiokorvaukseen, syntyy vasta, kun laskun lähettämisestä on kulunut vähintään 30 päivää.

Lopuksi

Tulevaisuudessa yritysten kannattaa olla tarkkana maksujensa eräpäivien kanssa yritysten välisessä B2B-kaupassa, etenkin jos laskun eräpäivä osuu viikonlopulle. KKO:n päätökset voivat aiheuttaa kiristynyttä maksuperintää, jopa kolmenkin vuoden taakse (yleinen velan vanhenemisaika), ja 40 euron vakiokorvauksia saattaa näkyä laskulla aiempaa enemmän. Toki yritysten on syytä miettiä, millaisen julkisen kuvan tällainen laskutustyyli aiheuttaa.

Asiaan liittyen esim. useat tahot ovat julkisesti ilmoittaneet, etteivät ne enää koskaan tee yhteistyötä Porvoon Kirjakeskuksen kanssa. Suomen Kustannusyhdistys on jopa julkaissut asiasta tiedotteen, kertoen, että Porvoon Kirjakeskuksen perintätoiminta on aiheuttanut alalla hankaluuksia.

Kuluttajat voivat edelleen maksaa laskunsa eräpäivänä, ja yritykset sellaiset maksunsa, jotka perustuvat velkakirjalakiin, mutta B2B-kaupassa yritysten on syytä huomioida, että eräpäivänä maksaminen ei välttämättä ole riittävää.

Mikäli yrityssaatavasta on tehty erillinen hankintasopimus tai sitova tilaus, jonka yhteydessä yritys on saanut tiedon sovellettavista maksuehdoista tai eräpäivästä, maksun tulee olla perillä myyjän tilillä eräpäivänä. Mikäli laskuun sovelletaan 30 päivän tai tätä pidempää maksuehtoa, maksun tulee niin ikään olla myyjän tilillä eräpäivänä, jotta se katsotaan ajoissa maksetuksi.

Korkolain mukaan tätä lyhyempien maksuaikojen kohdalla, sillä edellytyksellä, että eräpäivästä tai maksuehdosta ei oltu etukäteen sovittu, velvoitetta viivästyskoron ja vakiokorvauksen maksamiseen ei pitäisi syntyä, ennen kuin laskun lähettämisestä on kulunut 30 päivää.

On kuitenkin mahdollista, että tulevaisuudessa yritykset tulevat aiempaa enemmän kiistelemään siitä, mikä katsotaan etukäteen sovituksi eräpäiväksi tai maksulain 11 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi itsenäiseksi sopimukseksi.

 


Herättikö asia kiinnostuksesi? Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.

OTA YHTEYTTÄ

Laura Matikainen, KLT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8482. Sähköposti: laura.matikainen@relion.fi

 

Viimeksi päivitetty 8.11.2023.

Muutoksia pienyritysten verotukseen: ALV-huojennuksen poisto ja muita verouutisia

Arvonlisäveron alarajahuojennus on ollut vastaantulo yrittäjille ja yrityksille, jotka kuuluvat alv-rekisteriin, ja joiden tilikauden (12 kk) liikevaihto on alle 30.000 euroa. Jos yrityksen liikevaihto on enintään 15.000 euroa, yritys on saanut huojennukseen oikeuttavan arvonlisäveron kokonaan takaisin. Jos taas liikevaihto on ollut yli 15.000 euroa, mutta alle 30.000 euroa, yritys on saanut huojennuksena takaisin osan arvonlisäverosta.

EU:n jäsenvaltioiden mahdollisuus tarjota alarajahuojennuksen kaltaisia asteittaisia verohelpotuksia kuitenkin päättyy vuoden 2025 alussa EU:n arvonlisäverodirektiivin muutoksen myötä. Tämä tarkoittaa, että alarajahuojennusta voi hyödyntää vielä tilikausilla 2023 ja 2024, mutta sen jälkeen se ei ole enää käytettävissä.

Nykytietojen mukaan hallitus ei ainakaan vielä ole nostamassa vähäisen toiminnan alarajaa 15.000 eurosta. Tämä päätös yhdessä EU-direktiivin kanssa lisää pienituloisimpien yritysten verotaakkaa. Suomen Yrittäjien mukaan muutos vaikuttaa lähes 40 000 yrittäjään. Jokainen EU:n jäsenvaltio saa päättää itsenäisesti kansallisen vähäisen toiminnan verovapautuksen raja-arvosta, kunhan se ei ylitä 85.000 euroa. Suomen Yrittäjät onkin ehdottanut, että hallitus harkitsisi vähäisen toiminnan alarajan nostamista 30.000 euroon, jolloin pienituloisimpien yritysten verotus ei kiristyisi.

Pienyritysten erityisjärjestelmä kansainvälistä kauppaa käyville yrityksille

EU:ssa tullaan ottamaan käyttöön pienyritysten erityisjärjestelmä, joka mahdollistaa vähäisen toiminnan alv-verovapauden soveltamisen myös toiseen jäsenvaltioon sijoittuneille yrityksille. Nykyisellään verovapautusta voidaan soveltaa vain yrityksiin niiden alkuperäisessä sijoittautumismaassa.

Tämän erityisjärjestelmän käyttö on vapaaehtoista. Jos yritys haluaa hyödyntää verovapautta toisessa EU-maassa, sen on rekisteröidyttävä erityisjärjestelmään omassa sijoittautumismaassaan. Alv-verovapaus on hyödynnettävissä, kun yrityksen EU-alueen liikevaihto on yhteensä enintään 100.000 euroa ja sen myynnit eivät ylitä vähäisen toiminnan kansallisia raja-arvoja kohdemaissa.

Kansallista lainsäädäntöä valmistellaan

Hallituksen esitystä valmistellaan parhaillaan valtiovarainministeriössä. Verohallinto ohjeistaa muutoksista tarkemmin sen jälkeen, kun kansallinen lainsäädäntö on vahvistettu.

 

Tutustu myös, miten yrittäjänä säästät verotuksesta ja kannattaako nostaa osinkoa vai palkkaa? 

 


Herättikö asia kiinnostuksesi? Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.

OTA YHTEYTTÄ

Laura Matikainen, KLT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8482. Sähköposti: laura.matikainen@relion.fi

 

Viimeksi päivitetty 2.11.2023.

Hallitus esittää muutoksia varainsiirtoveroon

Hallitus on esittänyt eduskunnalle aikomuksen alentaa varainsiirtoverokantoja kiinteistöjen, asunto-osakkeiden ja muiden arvopapereiden osalta. Lisäksi hallitus suunnittelee ensiasuntojen verovapauden poistamista. Tavoitteena on parantaa asuntomarkkinoiden toimivuutta vähentämällä varainsiirtoveron vaikutusta muuttamiseen ja tehdä kiinteistövarallisuuden siirtojen varainsiirtoverotuksesta neutraalimpaa.

Toimenpiteen tarkoituksena on myös tukea rakennusalan haastavaa suhdannetilannetta.

Hallituksen esitys on tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä, eikä ole vielä siis lainvoimainen. Seuraamme tilannetta blogissamme.

Esitettävät muutokset

Toteutuessaan, varainsiirtoverotus muuttuisi seuraavasti:
– Kiinteistöjen varainsiirtoveroprosentti laskee 4 prosentista 3 prosenttiin
– Asunto-osake- ja kiinteistöyhtiöiden osakkeiden varainsiirtoveroprosentti laskee 2 prosentista 1,5 prosenttiin.
– Muiden arvopapereiden varainsiirtovero alenee nykyisestä 1,6 prosentista 1,5 prosenttiin.

Lain olisi tarkoitus tulla voimaan vuodenvaihteessa 2024, mutta uusia veroprosentteja sovellettaisiin taannehtivasti hallituksen esityksen julkaisupäivästä, eli 12.10.2023 alkaen. Uudistuksen toteutuessa, verohallinto palauttaa yli maksetun varainsiirtoveron korkoineen niille asiakkaille, jotka tekevät kauppoja loppuvuoden 2023 aikana ja suorittavat veron voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

Ensiasunnon verovapaus poistuu vuodenvaihteessa

Aiemmin ensiasunnon ostajat ovat olleet vapautettuja varainsiirtoverosta tietyin ehdoin. Nyt hallitus ehdottaa kuitenkin ensiasunnon ostajien varainsiirtoverovapauden poistamista, osittain nyt ilmoitetun verokantojen alentamisen rahoittamiseksi.

Muutosta sovellettaisiin sen voimaantulopäivästä, eli 1.1.2024 alkaen. Vuonna 2023 tehdyt ensiasuntojen kaupat säilyisivät vielä verovapaina. Vuonna 2022 ensiasunnon verovapautta hyödynnettiin noin 23 000 asunto-osakkeen ja 13 000 asuinkiinteistön kaupassa.

Muutoksen hintalappu 70 miljoonaa euroa

Varainsiirtoveroprosenttien alentaminen pienentäisi valtion verotuloja vuositasolla 144 miljoonalla eurolla. Toisaalta ensiasunnon verovapauden poistaminen lisäisi verotuloja 74 miljoonalla eurolla. Näin ollen kokonaisverokertymä vähenisi vuosittain yhteensä noin 70 miljoonalla eurolla.

 


Herättikö asia kiinnostuksesi? Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.

OTA YHTEYTTÄ

Laura Matikainen, KLT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8482. Sähköposti: laura.matikainen@relion.fi

 

Viimeksi päivitetty 1.11.2023.

Kaikki whistleblowing- eli ilmoittajansuojelu -laista

Whistleblowing- eli ilmoittajansuojelulaki on säädös, joka on tarkoitettu turvaamaan niiden henkilöiden oikeudet, jotka paljastavat väärinkäytöksiä. Tämä laki perustuu Euroopan Unionin ns. whistleblowing-direktiiviin ja tarjoaa kehyksen sille, miten väärinkäytöksistä tai laittomasta toiminnasta voi tehdä ilmoituksen ja millaista suojelua ilmoittajalle taataan.

Yritysten on perustettava sisäinen ilmoituskanava väärinkäytöksille, jos niissä työskentelee vähintään 50 työntekijää. Myös tätä pienemmissä yrityksissä on oltava ilmoituskanava, jos ne toimivat rahanpesulainsäädännön soveltamisalalla. Sisäisen ilmoituskanavan perustaminen on myös mahdollista vapaaehtoisesti.

Laki kieltää ryhtymisen vastatoimiin ilmoittajaa vastaan sen vuoksi, että hän on tehnyt ilmoituksen. Tämä kielto pätee kaikkiin yrityksiin ja työnantajiin, riippumatta siitä, tehtiinkö ilmoitus yrityksen sisäiseen ilmoituskanavaan, Oikeuskanslerinviraston ylläpitämään keskitettyyn viranomaisen ilmoituskanavaan tai julkisesti. Ilmoitus tulee aina tehdä ensisijaisesti yrityksen sisäiseen ilmoituskanavaan, mikäli sellainen on käytettävissä.

Yritysten on otettava sisäinen ilmoituskanava käyttöön 17.12.2023 mennessä.

Työnantajan velvollisuudet

Työnantajalla on velvollisuus suojella ilmoittajaa vastatoimilta, ja laissa kielletään vastatoimien käyttö ilmoittajaa vastaan, joka on tehnyt ilmoituksen lain soveltamisalaan kuuluvasta asiasta. Vastatoimien kiellon lisäksi on kiellettyä estää ilmoittamista asiasta tai yrittää estää ilmoituksen tekeminen.

Yrityksen on käsiteltävä ilmoituskanavaan tehdyt ilmoitukset ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin. Ilmoituksen tekijälle on ilmoitettava ilmoituksen vastaanottamisesta 7 päivän kuluessa, ja toteutettavista toimista on päätettävä ja ilmoitettava 3 kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Työnantajan on myös tiedotettava työntekijöille ilmoituskanavan olemassaolosta ja siitä, mistä asioista voi ilmoittaa.

Mistä asioista voi ilmoittaa ja saada suojaa?

Ilmoittajansuojelulain mukaiseen suojan saaminen ei ole mahdollista kaikista epäkohdista tehtävissä ilmoituksissa. Suoja myönnetään ainoastaan niille ilmoittajille, jotka raportoivat rikkomuksista, jotka kuuluvat lain soveltamisalaan.

Tämä soveltamisala kattaa seuraavat lainsäädännön osa-alueet:
Julkiset hankinnat, pois lukien puolustus- ja turvallisuushankinnat
• Finanssipalvelut, -tuotteet ja -markkinat
• Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen
• Tuoteturvallisuus ja vaatimustenmukaisuus
• Liikenneturvallisuus
• Ympäristönsuojelu
• Säteily- ja ydinturvallisuus
• Elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuus sekä eläinten terveys ja hyvinvointi
• Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 168 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu kansanterveys
• Kuluttajansuoja
• Yksityisyyden ja henkilötietojen suoja sekä verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuus.

Ilmoittajansuojelu edellyttää, että ilmoitus liittyy tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka on asetettu rangaistaviksi, jotka voivat johtaa rangaistusluonteisiin hallinnollisiin seuraamuksiin tai vaarantavat vakavasti lainsäädännön yleisen edun mukaisia tavoitteita. Ilmoittaminen koskee sekä kansallisen että EU-lainsäädännön rikkomista edellä mainituilla aloilla.

Sisäisen ilmoituskanavan perustaminen

Yritykset, joissa on vähintään 50 työntekijää, ovat velvollisia perustamaan sisäisen ilmoituskanavan ilmoittajansuojelulain mukaisia ilmoituksia varten. Pienemmissä yrityksissä ilmoituskanava voidaan perustaa vapaaehtoisesti. Toiminimiyritykset ovat perustamisvelvollisuuden ulkopuolella riippumatta niiden koosta.

Jos yritys toimii rahanpesulain soveltamisalalla, se on velvollinen perustamaan rahanpesulain mukaisen ilmoituskanavan, riippumatta yrityksen koosta. Vaihtoehtoisesti alle 50 henkilöä työllistävät yritykset voivat myös hyödyntää kyseisellä toimialalla käytössä olevaa viranomaisen ilmoituskanavaa.

Lisätietoa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2017/20170444

Tässä tarkoitettuja yrityksiä ovat muun muassa yritykset, jotka ovat seuraavia tai toimivat näillä toimialoilla:

  • luottolaitokset, maksulaitokset, perintätoiminnan hoitajat, vakuutusyhdistykset ja vakuutusedustajat
  • tilintarkastajat, asianajajat, veroneuvojat, ja tilitoimistot
  • käteiskauppaa yhtenä tai toisiinsa liittyvinä suorituksina yli 10.000,00 eurolla käyvät tahot

Tarkka listaus rahanpesulain soveltamisen alaisista toimijoista ja toimialoista sekä muista velvotteista on käyty läpi yllä linkitetyssä Finlex lainsäädännössä, “Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä”, 1.2 §.

Sisäinen ilmoituskanava on perustettava viimeistään 17. joulukuuta 2023 mennessä.

Millainen sisäisen ilmoituskanavan pitää olla?

Ilmoittajansuojelulaki ei määrittele tarkkoja teknisiä vaatimuksia yrityksen sisäiselle ilmoituskanavalle. Tärkeintä on, että ilmoituskanavan kautta tehtyjä ilmoituksia käsitellään luottamuksellisesti ja vain niiden nimettyjen henkilöiden toimesta, joille tämä tehtävä on uskottu.

Ilmoituskanava voi olla toteutettu monin eri tavoin, kuten: lukittava postilaatikko, erillinen sähköpostiosoite, erillinen puhelinnumero, tai sähköinen järjestelmä. Yritys voi myös hankkia ilmoituskanavan ulkopuoliselta palveluntarjoajalta. Tärkeää on, että yritys nimeää henkilön (tai henkilöt), jotka vastaavat ilmoitusten käsittelystä, ja heidän on hoidettava tehtävänsä puolueettomasti ja riippumattomasti.

Sisäiseen ilmoituskanavaan tulee voida ilmoittaa joko suullisesti tai kirjallisesti. Yrityksellä on myös vapaus päättää, otetaanko ilmoituskanavaan vastaan nimettömiä ilmoituksia. Sisäisen ilmoituskanavan tulee olla käytettävissä yrityksen omille työntekijöille. Yritys voi päättää sallia ilmoituskanavan käytön myös ulkopuolisille, kuten alihankkijoiden työntekijöille tai muille yrityksen tiloissa työskenteleville henkilöille.

Ilmoituskanavasta tiedottaminen

Työnantajan tulee tiedottaa sisäisen ilmoituskanavan olemassaolosta työntekijöilleen ja muille ilmoituskanavan käyttöön oikeutetuille. Tiedottamisen tulee kattaa myös tieto ulkoisesta viranomaisen ilmoituskanavasta, ilmoittamisen menettelytavoista, sekä ilmoittajan suojelun edellytyksistä. Tiedot on esitettävä selkeässä muodossa, ja ne oltava helposti saatavilla ilmoittajille. Tiedot voidaan esimerkiksi jakaa ilmoitustaululla, yrityksen verkkosivuilla, tai intranetissä.

Tiedottamisen tulisi sisältää seuraavat asiat: minkä tyyppisiä rikkomuksia ilmoituskanavan kautta voi ilmoittaa, otetaanko ilmoituskanavaan vastaan nimettömiä ilmoituksia, kuka voi tehdä ilmoituksen ja millä tavalla se tehdään, mitä tietoja ilmoituksen tulee sisältää, miten ilmoitus tallennetaan ja miten sen sisältämiä tietoja käsitellään, sekä se, mikä taho on vastuussa ilmoitusten käsittelystä.

Ilmoituksen vastaanottaminen

Ilmoituksen käsittelystä vastaavan tai vastaavien henkilöiden tulee seurata sisäistä ilmoituskanavaa, ja ainoastaan heillä on oikeus saada tiedot tehdyistä ilmoituksista. Ilmoitus, joka tehdään ilmoituskanavaan, on rekisteröitävä tai dokumentoitava asianmukaisesti. Ilmoittajalle on ilmoitettava ilmoituksen vastaanottamisesta seitsemän päivän sisällä. Mikäli ilmoitus on tehty nimettömänä (jos tämä on mahdollista ilmoituskanavassa), ei vastaanottoilmoitusta tarvitse toimittaa.

Mikäli ilmoitus tehdään suullisesti, se tulee dokumentoida. Mikäli ilmoittaja pyytää, ilmoitus on voitava tehdä suullisesti henkilökohtaisessa tapaamisessa, ja ilmoittajalle tulee tarjota mahdollisuus tarkastaa ja hyväksyä kirjallinen yhteenveto suullisesti tehdystä ilmoituksesta.

Ilmoituksen käsittely

Ilmoittajan ja ilmoituksen kohteen henkilöllisyys on pidettävä salassa ilmoituksen käsittelyn aikana. Tämä salassapitovelvollisuus koskee kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat osallistuneet ilmoituksen käsittelyyn. Myös muu tieto, joka voisi paljastaa ilmoittajan tai ilmoituksen kohteen henkilöllisyyden, on pidettävä salassa.

Ilmoituksen käsittelystä vastaavan henkilön on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen ilmoituksen paikkansapitävyyden ja tarvittaessa puututtava mahdolliseen rikkomukseen. Tämä voi sisältää esimerkiksi sisäisen tutkinnan tai tietyn menettelyn laillisuuden arvioinnin. Myös asiantuntija-apua voidaan joskus tarvita asian selvittämisessä.

Ilmoittajalle on ilmoitettava kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta, mitä toimenpiteitä ilmoituksen perusteella aiotaan toteuttaa.

Sisäisen ilmoituskanavan käyttö antaa yritykselle mahdollisuuden tunnistaa ja korjata epäkohdat ennen kuin niistä tehdään ilmoitus viranomaisille tai julkisuuteen. Jos sisäisen ilmoituksen perusteella havaitaan todellinen epäkohta ja siihen on uskottavasti puututtu tehokkailla toimenpiteillä, ilmoittaja ei voi enää käyttää ilmoittajansuojelulain mukaista suojaa ilmoittaessaan asiasta viranomaisille.

Kaikki ilmoituskanavan kautta saadut tiedot on poistettava viimeistään viiden vuoden kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta, ellei niiden säilyttäminen ole välttämätöntä lain mukaisia oikeuksia tai velvoitteita varten.

Kuka voi ilmoittaa ja saada lain mukaista suojaa?

Suojaa voivat saada ilmoittajat, jotka ovat saaneet tietoa ilmoitettavasta asiasta työnsä tai työtehtäviensä yhteydessä. Tämä suoja ei edellytä, että ilmoittajalla olisi voimassa oleva työsuhde ilmoituksen kohteena olevaan tahoon. Ilmoittaja voi siis esimerkiksi olla myös entinen työntekijä, vuokratyöntekijä, tai harjoittelija. Suoja ei myöskään rajoitu vain yhtiön työntekijöihin, vaan se koskea myös itsenäisiä ammatinharjoittajia työntekijöineen sekä yritykseen toimeksiantosuhteessa olevia yrittäjiä.

Lisäksi suojelua saavat yhteisön tai säätiön hallituksen jäsenet, hallintoneuvoston jäsenet, osakkeenomistajat ja toimitusjohtajat, jos he ovat saaneet työtehtäviensä yhteydessä tietoa, joka liittyy ilmoituksen kohteena olevaan toimintaan.

Suojelu ulottuu myös ilmoittajaan liittyviin kolmansiin henkilöihin ja tahoihin, jotka voivat työnsä vuoksi joutua vastatoimien kohteeksi.

Ilmoittajansuojelun edellytykset

Ilmoittajansuojelun saamiseksi on kolme keskeistä edellytystä.

Ensinnäkin ilmoittajalla on oltava perusteltu syy uskoa, että ilmoitettu rikkomus on todellinen. Lain vaatimuksena on, että ilmoittaja toimii vilpittömästi. Ilmoittajan ei tarvitse olla täysin varma tietonsa paikkansapitävyydestä eikä häneltä edellytetä näytön esittämistä. Kuitenkaan selvät huhupuheet eivät oikeuta ilmoittajansuojaan.

Toiseksi ilmoittajalla on oltava perusteltu syy uskoa, että ilmoitettu asia kuuluu lain soveltamisalaan. Ilmoittajan tietämykselle ei aseteta korkeita vaatimuksia, vaan arvioinnissa otetaan huomioon, mitä ilmoittajalta voitaisiin perustellusti odottaa ymmärtävän.

Kolmas edellytys ilmoittajan suojalle on, että ilmoitus tehdään asianmukaiseen ilmoituskanavaan. Jos yrityksellä on oma sisäinen ilmoituskanava, ilmoitus tulee tehdä siihen ensisijaisesti. Jos yrityksellä ei ole sisäistä ilmoituskanavaa, ilmoitus voidaan tehdä suoraan Oikeuskanslerinviraston ylläpitämään keskitettyyn viranomaiskanavaan.

Mitä ilmoittajan suoja tarkoittaa?

Ilmoittajaa ei saa rangaista siitä, että hän on tehnyt laillisesti suojatun ilmoituksen tai julkistanut tiedon lain edellyttämin ehdoin. Ilmoittajan suoja koostuu vastatoimien kiellosta ja kiellosta estää ilmoittaminen, ilmoittajan vastuuvapaudesta sekä hyvityksestä ja vahingonkorvauksesta. Tämän tarkoituksena on varmistaa, että ilmoittajalla on vapaus tehdä ilmoitus havaitsemastaan tai epäilemästään rikkomuksesta ilman pelkoa epäoikeudenmukaisista seuraamuksista.

Ilmoituskanavaan ilmoitettava salassa pidettävä tieto

Ilmoittaja ei riko velvoitetta tietojen antamisen, ilmaisemisen, hankkimisen, tai julkistamisen suhteen, jos hänellä on perusteltu syy uskoa, että kyseisten tietojen ilmoittaminen tai julkistaminen on välttämätöntä rikkomuksen paljastamiseksi. Ilmoittaja voi siis käyttää ilmoituskanavaa esimerkiksi salassapitosopimuksen estämättä, edellyttäen kuitenkin, että tiedot ovat tarpeellisia rikkomuksen paljastamiseksi.

Vastuuvapauden ehtona on, että ilmoittajan on oltava vakuuttunut ilmoitettavien tietojen paljastamisen välttämättömyydestä. Jos ilmoittaja ilmoittaa tarpeettomia tietoja ja samalla rikkoo esimerkiksi salassapitovelvoitetta, hän voi olla vastuussa salassapitovelvoitteen rikkomisesta.

Vastuuvapautta ei sovelleta, jos ilmoittaja on itse syyllistynyt rikokseen tietoja hankkiessaan.

Yhteinen ilmoituskanava

Samaan konserniin kuuluvat yhtiöt voivat perustaa ja käyttää yhteistä ilmoituskanavaa. Ilman konsernisuhdetta yritykset eivät voi käyttää yhteistä ilmoituskanavaa.

Tietojen ilmoittaminen suoraan viranomaisen ilmoituskanavaan

Jos yrityksessä ei ole sisäistä ilmoituskanavaa, tai ilmoittajalle ei ole tarjottu mahdollisuutta sen käyttöön, ilmoittaja voi tehdä ilmoituksen suoraan Oikeuskanslerinviraston ylläpitämään keskitettyyn ilmoituskanavaan. Tämä voi olla tilanne esimerkiksi silloin, kun yrityksen sisäinen ilmoituskanava on rajoitettu vain yrityksen omille työntekijöille eikä sitä voida käyttää yrityksessä työskentelevien alihankkijoiden työntekijöiden toimesta.

Jos yrityksessä kuitenkin on sisäinen ilmoituskanava, ilmoitus tulee tehdä ensisijaisesti tähän sisäiseen ilmoituskanavaan. Mikäli ilmoittajalla on perusteltu syy uskoa, että sisäisen ilmoituksen seurauksena ei ole ryhdytty toimenpiteisiin tai rikkomukseen ei ole puututtu tehokkaasti, hänellä on oikeus tehdä ilmoitus myös viranomaisen ylläpitämään ilmoituskanavaan. Tämä voi olla perusteltua esimerkiksi silloin, kun ilmoittaja kokee olevansa vaarassa joutua vastatoimien kohteeksi.

Perättömät ilmoitukset

Lakia sovelletaan myös tilanteisiin, joissa tehdään perättömiä tai ilmeisen perusteettomia ilmoituksia. Jos yrityksestä tehdään perätön ilmoitus, yrityksellä on mahdollisuus vaatia ilmoittajalta vahingonkorvausta, mikäli perätön ilmoitus on aiheuttanut yritykselle taloudellista vahinkoa.

Vahingonkorvauksen saamisen edellytyksenä on, että vääriä tietoja on ilmoitettu tai julkaistu tahallisesti. Lisäksi vahingonkorvauksen myöntäminen edellyttää, että yritys on kärsinyt todellista taloudellista vahinkoa, ja että ilmoittaja on antanut tahallaan virheellisiä tietoja. Tahallisen väärän tiedon antaminen tai julkistaminen on rikos, josta yritys voi tehdä rikosilmoituksen.

Jos ilmoittajalla kuitenkin oli perusteltu epäilys rikkomuksesta, häntä ei pidetä tahallisesti väärää tietoa antaneena.

Rikosilmoituksen tekemistä harkittaessa on syytä arvioida perättömän ilmoituksen yritykselle aiheuttamaa vahinkoa, sillä rikosasioiden käsittely tuomioistuimessa on yleensä julkista. Ainoastaan liikesalaisuutena pidettäviä tietoja voidaan pääsääntöisesti pitää salassa tuomioistuimessa.

 


Herättikö asia kiinnostuksesi? Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.

OTA YHTEYTTÄ

Laura Matikainen, KLT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8482. Sähköposti: laura.matikainen@relion.fi

 

Viimeksi päivitetty 1.11.2023.