Maksaminen eräpäivänä ei välttämättä ole riittävää

Suomessa on perinteisesti totuttu siihen, että laskujen maksaminen eräpäivänä on riittävää, vaikka suoritus olisikin saajan tilillä vasta eräpäivän jälkeen. Esimerkiksi verohallinto noudattaa maksuissaan tätä: maksu luetaan sen arvopäivän hyväksi, jolloin maksu on suoritettu, vaikka suoritus näkyisikin verohallinnolla vasta eräpäivän jälkeen. Tämä pohjautuu velkakirjalakiin.

Nyt Korkein oikeus (KKO) on kuitenkin antanut päätöksiä (KKO:2023:39, KKO:2023:68) liittyen yritysten väliseen kauppasuhteeseen, jotka kannattaa ottaa huomioon laskujen maksussa.

Asian taustaa

KKO:2023:68 (lokakuu 2023)
Markkinaoikeus antoi kesäkuussa 2020 päätöksen kahden yrityksen väliseen laskutuskiistaan. Yritykset olivat noudattaneet käytäntöä, jossa velkojalla ei ollut oikeutta viivästyskorkoon, jos maksu oli suoritettu eräpäivänä ja se oli velkojan käytettävissä vasta eräpäivän jälkeen. Velkojan mukaan kyseiset maksut olivat kuitenkin viivästyneitä ja yrityksellä oli siksi oikeus periä viivästyskorkoa.

Markkinaoikeus kuitenkin katsoi käytännön hyvän kauppatavan mukaiseksi, vedoten muun muassa käytännön vakiintuneisuuteen Suomessa. Velkojayritys haki Korkeimmalta oikeudelta muutosta tähän markkinaoikeuden päätökseen. KKO päätyi asiassa velkojan kannalle.

KKO:2023:39 (kesäkuu 2023)
Yritysten välillä oli vuodesta 2009 alkaen noudatettu käytäntöä, jonka mukaan ostaja oli voinut maksaa myyjälle laskut eräpäivän jälkeen viimeistään kuukauden kuluessa ilman viivästysseuraamuksia. Nyt myyjä kuitenkin vaati, että ostaja velvoitetaan suorittamaan myyjälle viivästyskorkoa ja perintäkulujen vakiokorvauksia takautuvasti kolmen vuoden osalta tällä ajanjaksolla erääntyneiden ja myöhässä maksettujen laskujen osalta.

Asiaa käsiteltiin sekä käräjä- että hovioikeudessa, jotka hylkäsivät myyjän kanteen. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että myyjällä oli oikeus kanteessa vaatimiinsa viivästyskorkoon ja vakiokorvauksiin perintäkuluista.

Näissä Korkeimman oikeuden käsittelemissä tapauksissa velkoja oli siis oikeutettu sekä viivästyskorkoon että 40 euron suuruiseen vakiokorvaukseen, kun maksu ei ollut myyjän käytettävissä eräpäivänä.

Huomionarvoista tapauksissa

Vaikka KKO:n ratkaisut asioihin ehkä kummastuttavat, jopa huolestuttavatkin, ne ovat kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain mukaisia. Kirjoituksessaan asiasta Suomen Yrittäjät kuitenkin huomauttaa, että oikeus maksettavaan viivästyskorkoon määräytyy eri tavoin sen perusteella, onko eräpäivästä osapuolten välillä sovittu vai ei.

Korkolain mukaan viivästyskoron maksaminen määräytyy seuraavasti:

– Korkoa on maksettava eräpäivästä lähtien, jos velan eräpäivä tai maksuehto on velallista sitovasti ennalta määrätty.
– Jos taas eräpäivää ei ole määrätty ennalta velallista sitovasti, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut päivästä, jona velkoja on lähettänyt velalliselle laskun.

KKO:n päätöksiä tulkittaessa on syytä ottaa huomioon, että tapauksessa KKO:2023:68 yritysten välinen maksuehto oli 30 päivää, ja laskujen suoritukset olivat olleet myyjän tilillä seuraavana päivänä eräpäivän jälkeen. Näin ollen myyjän oikeus korkoon muodostui jo korkolainkin perusteella, sillä tuolloin laskun lähettämisestä oli kulunut yli 30 päivää. Lisäksi yritysten välillä oli olemassa hankintasopimus, joissa monesti määrätään eräpäivistä.

Näin ollen tapauksen ratkaisu ei suoraan ole sovellettavissa tilanteisiin, joissa laskun eräpäivästä tai maksuehdosta ei ole etukäteen sitovasti sovittu, ja laskun maksuehto on esim. 14 päivää.

KKO:n päätöksestä KKO:2023:39 puolestaan ei käy ilmi, mikä oli yritysten käyttämä maksuehto. Päätöksestä käy kuitenkin ilmi, että ostaja oli maksanut laskut keskimäärin 18 päivän kuluessa eräpäivästä. Noin ollen, vaikka laskujen maksuehto olisikin ollut esim. 14 päivää, 18 päivän keskimääräinen viivästys eräpäivästä tarkoittaa, että tuossa vaiheessa laskun lähettämisestä olisi kulunut jo yli 30 päivää. Lisäksi päätöksestä on luettavissa, että Korkein oikeus on tulkinnut, että tapauksessa kutakin yksittäistä tilausta on ollut pidettävä itsenäisenä maksuehtolain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettuna sopimuksena. Maksuehtolain ajallinen soveltuminen on siten ratkaistava kunkin tilauksen tekoajankohdan perusteella. Näin ollen, vaikka yritykset eivät olleetkaan tehneet keskenään hankintasopimusta, katsottiin jokainen yritysten välinen erillinen tilaus omaksi itsenäiseksi sopimuksekseen, joka laukaisi ennalta sovitut ehdot yritysten välisessä kaupassa.

Velkojan oikeus viivästyskorkoon ja vakiokorvaukseen

Jatkossa yritysten kannattaa olla tarkkana. KKO:n päätösten valossa yritysten välisessä kaupassa maksun katsotaan olevan myöhässä, mikäli se ei ole vastapuolen tilillä eräpäivänä. Näin ollen maksaminen vasta eräpäivänä ei ole riittävää, mikäli suoritus siirtyy vastaanottajan tilille vasta seuraavan pankkipäivän aikana. Toki nykyisen SEPA-maksatuksen aikana maksut pääsääntöisesti siirtyvät toisesta pankkiryhmästä toiseen pankkiryhmään saman päivän aikana, mutta tässä on hyvä huomata, että pankkien välillä on eroja siinä, mihin kellonaikaan mennessä maksut on oltava tehtynä, jotta ne siirtyvät toiseen pankkiryhmään vielä saman päivän aikana.

Suomen perintälain mukaan velkojalla on myös oikeus periä velalliselta enintään 40 euron vakiokorvaus maksuviivästyksestä. Toisin kuin perintäkuluja, vakiokorvausta voi vaatia, vaikka mitään konkreettisia perintätoimia ei olisi tehty.

Suomen Yrittäjät kuitenkin huomauttaa, että 40 euron vakiokorvausta voi kuitenkin periä vain, jos velkojalla on oikeus samalla myös viivästyskorkoon. Jos velvollisuutta viivästyskoron maksamiselle ei ole, vakiokorvaustakaan ei tarvitse maksaa, vaikka laskun olisi muuten maksanut myöhässä.

Jos laskulle on sovittu etukäteen eräpäivä tai maksuehto, viivästyskorko alkaa juosta heti eräpäivästä lukien. Muussa tapauksessa korko, ja siten oikeus vakiokorvaukseen, syntyy vasta, kun laskun lähettämisestä on kulunut vähintään 30 päivää.

Lopuksi

Tulevaisuudessa yritysten kannattaa olla tarkkana maksujensa eräpäivien kanssa yritysten välisessä B2B-kaupassa, etenkin jos laskun eräpäivä osuu viikonlopulle. KKO:n päätökset voivat aiheuttaa kiristynyttä maksuperintää, jopa kolmenkin vuoden taakse (yleinen velan vanhenemisaika), ja 40 euron vakiokorvauksia saattaa näkyä laskulla aiempaa enemmän. Toki yritysten on syytä miettiä, millaisen julkisen kuvan tällainen laskutustyyli aiheuttaa.

Asiaan liittyen esim. useat tahot ovat julkisesti ilmoittaneet, etteivät ne enää koskaan tee yhteistyötä Porvoon Kirjakeskuksen kanssa. Suomen Kustannusyhdistys on jopa julkaissut asiasta tiedotteen, kertoen, että Porvoon Kirjakeskuksen perintätoiminta on aiheuttanut alalla hankaluuksia.

Kuluttajat voivat edelleen maksaa laskunsa eräpäivänä, ja yritykset sellaiset maksunsa, jotka perustuvat velkakirjalakiin, mutta B2B-kaupassa yritysten on syytä huomioida, että eräpäivänä maksaminen ei välttämättä ole riittävää.

Mikäli yrityssaatavasta on tehty erillinen hankintasopimus tai sitova tilaus, jonka yhteydessä yritys on saanut tiedon sovellettavista maksuehdoista tai eräpäivästä, maksun tulee olla perillä myyjän tilillä eräpäivänä. Mikäli laskuun sovelletaan 30 päivän tai tätä pidempää maksuehtoa, maksun tulee niin ikään olla myyjän tilillä eräpäivänä, jotta se katsotaan ajoissa maksetuksi.

Korkolain mukaan tätä lyhyempien maksuaikojen kohdalla, sillä edellytyksellä, että eräpäivästä tai maksuehdosta ei oltu etukäteen sovittu, velvoitetta viivästyskoron ja vakiokorvauksen maksamiseen ei pitäisi syntyä, ennen kuin laskun lähettämisestä on kulunut 30 päivää.

On kuitenkin mahdollista, että tulevaisuudessa yritykset tulevat aiempaa enemmän kiistelemään siitä, mikä katsotaan etukäteen sovituksi eräpäiväksi tai maksulain 11 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi itsenäiseksi sopimukseksi.

 


Herättikö asia kiinnostuksesi? Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.

OTA YHTEYTTÄ

Laura Matikainen, KLT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8482. Sähköposti: laura.matikainen@relion.fi

 

Viimeksi päivitetty 8.11.2023.

Muutoksia pienyritysten verotukseen: ALV-huojennuksen poisto ja muita verouutisia

Arvonlisäveron alarajahuojennus on ollut vastaantulo yrittäjille ja yrityksille, jotka kuuluvat alv-rekisteriin, ja joiden tilikauden (12 kk) liikevaihto on alle 30.000 euroa. Jos yrityksen liikevaihto on enintään 15.000 euroa, yritys on saanut huojennukseen oikeuttavan arvonlisäveron kokonaan takaisin. Jos taas liikevaihto on ollut yli 15.000 euroa, mutta alle 30.000 euroa, yritys on saanut huojennuksena takaisin osan arvonlisäverosta.

EU:n jäsenvaltioiden mahdollisuus tarjota alarajahuojennuksen kaltaisia asteittaisia verohelpotuksia kuitenkin päättyy vuoden 2025 alussa EU:n arvonlisäverodirektiivin muutoksen myötä. Tämä tarkoittaa, että alarajahuojennusta voi hyödyntää vielä tilikausilla 2023 ja 2024, mutta sen jälkeen se ei ole enää käytettävissä.

Nykytietojen mukaan hallitus ei ainakaan vielä ole nostamassa vähäisen toiminnan alarajaa 15.000 eurosta. Tämä päätös yhdessä EU-direktiivin kanssa lisää pienituloisimpien yritysten verotaakkaa. Suomen Yrittäjien mukaan muutos vaikuttaa lähes 40 000 yrittäjään. Jokainen EU:n jäsenvaltio saa päättää itsenäisesti kansallisen vähäisen toiminnan verovapautuksen raja-arvosta, kunhan se ei ylitä 85.000 euroa. Suomen Yrittäjät onkin ehdottanut, että hallitus harkitsisi vähäisen toiminnan alarajan nostamista 30.000 euroon, jolloin pienituloisimpien yritysten verotus ei kiristyisi.

Pienyritysten erityisjärjestelmä kansainvälistä kauppaa käyville yrityksille

EU:ssa tullaan ottamaan käyttöön pienyritysten erityisjärjestelmä, joka mahdollistaa vähäisen toiminnan alv-verovapauden soveltamisen myös toiseen jäsenvaltioon sijoittuneille yrityksille. Nykyisellään verovapautusta voidaan soveltaa vain yrityksiin niiden alkuperäisessä sijoittautumismaassa.

Tämän erityisjärjestelmän käyttö on vapaaehtoista. Jos yritys haluaa hyödyntää verovapautta toisessa EU-maassa, sen on rekisteröidyttävä erityisjärjestelmään omassa sijoittautumismaassaan. Alv-verovapaus on hyödynnettävissä, kun yrityksen EU-alueen liikevaihto on yhteensä enintään 100.000 euroa ja sen myynnit eivät ylitä vähäisen toiminnan kansallisia raja-arvoja kohdemaissa.

Kansallista lainsäädäntöä valmistellaan

Hallituksen esitystä valmistellaan parhaillaan valtiovarainministeriössä. Verohallinto ohjeistaa muutoksista tarkemmin sen jälkeen, kun kansallinen lainsäädäntö on vahvistettu.

 

Tutustu myös, miten yrittäjänä säästät verotuksesta ja kannattaako nostaa osinkoa vai palkkaa? 

 


Herättikö asia kiinnostuksesi? Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.

OTA YHTEYTTÄ

Laura Matikainen, KLT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8482. Sähköposti: laura.matikainen@relion.fi

 

Viimeksi päivitetty 2.11.2023.

Hallitus esittää muutoksia varainsiirtoveroon

Hallitus on esittänyt eduskunnalle aikomuksen alentaa varainsiirtoverokantoja kiinteistöjen, asunto-osakkeiden ja muiden arvopapereiden osalta. Lisäksi hallitus suunnittelee ensiasuntojen verovapauden poistamista. Tavoitteena on parantaa asuntomarkkinoiden toimivuutta vähentämällä varainsiirtoveron vaikutusta muuttamiseen ja tehdä kiinteistövarallisuuden siirtojen varainsiirtoverotuksesta neutraalimpaa.

Toimenpiteen tarkoituksena on myös tukea rakennusalan haastavaa suhdannetilannetta.

Hallituksen esitys on tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä, eikä ole vielä siis lainvoimainen. Seuraamme tilannetta blogissamme.

Esitettävät muutokset

Toteutuessaan, varainsiirtoverotus muuttuisi seuraavasti:
– Kiinteistöjen varainsiirtoveroprosentti laskee 4 prosentista 3 prosenttiin
– Asunto-osake- ja kiinteistöyhtiöiden osakkeiden varainsiirtoveroprosentti laskee 2 prosentista 1,5 prosenttiin.
– Muiden arvopapereiden varainsiirtovero alenee nykyisestä 1,6 prosentista 1,5 prosenttiin.

Lain olisi tarkoitus tulla voimaan vuodenvaihteessa 2024, mutta uusia veroprosentteja sovellettaisiin taannehtivasti hallituksen esityksen julkaisupäivästä, eli 12.10.2023 alkaen. Uudistuksen toteutuessa, verohallinto palauttaa yli maksetun varainsiirtoveron korkoineen niille asiakkaille, jotka tekevät kauppoja loppuvuoden 2023 aikana ja suorittavat veron voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

Ensiasunnon verovapaus poistuu vuodenvaihteessa

Aiemmin ensiasunnon ostajat ovat olleet vapautettuja varainsiirtoverosta tietyin ehdoin. Nyt hallitus ehdottaa kuitenkin ensiasunnon ostajien varainsiirtoverovapauden poistamista, osittain nyt ilmoitetun verokantojen alentamisen rahoittamiseksi.

Muutosta sovellettaisiin sen voimaantulopäivästä, eli 1.1.2024 alkaen. Vuonna 2023 tehdyt ensiasuntojen kaupat säilyisivät vielä verovapaina. Vuonna 2022 ensiasunnon verovapautta hyödynnettiin noin 23 000 asunto-osakkeen ja 13 000 asuinkiinteistön kaupassa.

Muutoksen hintalappu 70 miljoonaa euroa

Varainsiirtoveroprosenttien alentaminen pienentäisi valtion verotuloja vuositasolla 144 miljoonalla eurolla. Toisaalta ensiasunnon verovapauden poistaminen lisäisi verotuloja 74 miljoonalla eurolla. Näin ollen kokonaisverokertymä vähenisi vuosittain yhteensä noin 70 miljoonalla eurolla.

 


Herättikö asia kiinnostuksesi? Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.

OTA YHTEYTTÄ

Laura Matikainen, KLT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8482. Sähköposti: laura.matikainen@relion.fi

 

Viimeksi päivitetty 1.11.2023.

Kaikki whistleblowing- eli ilmoittajansuojelu -laista

Whistleblowing- eli ilmoittajansuojelulaki on säädös, joka on tarkoitettu turvaamaan niiden henkilöiden oikeudet, jotka paljastavat väärinkäytöksiä. Tämä laki perustuu Euroopan Unionin ns. whistleblowing-direktiiviin ja tarjoaa kehyksen sille, miten väärinkäytöksistä tai laittomasta toiminnasta voi tehdä ilmoituksen ja millaista suojelua ilmoittajalle taataan.

Yritysten on perustettava sisäinen ilmoituskanava väärinkäytöksille, jos niissä työskentelee vähintään 50 työntekijää. Myös tätä pienemmissä yrityksissä on oltava ilmoituskanava, jos ne toimivat rahanpesulainsäädännön soveltamisalalla. Sisäisen ilmoituskanavan perustaminen on myös mahdollista vapaaehtoisesti.

Laki kieltää ryhtymisen vastatoimiin ilmoittajaa vastaan sen vuoksi, että hän on tehnyt ilmoituksen. Tämä kielto pätee kaikkiin yrityksiin ja työnantajiin, riippumatta siitä, tehtiinkö ilmoitus yrityksen sisäiseen ilmoituskanavaan, Oikeuskanslerinviraston ylläpitämään keskitettyyn viranomaisen ilmoituskanavaan tai julkisesti. Ilmoitus tulee aina tehdä ensisijaisesti yrityksen sisäiseen ilmoituskanavaan, mikäli sellainen on käytettävissä.

Yritysten on otettava sisäinen ilmoituskanava käyttöön 17.12.2023 mennessä.

Työnantajan velvollisuudet

Työnantajalla on velvollisuus suojella ilmoittajaa vastatoimilta, ja laissa kielletään vastatoimien käyttö ilmoittajaa vastaan, joka on tehnyt ilmoituksen lain soveltamisalaan kuuluvasta asiasta. Vastatoimien kiellon lisäksi on kiellettyä estää ilmoittamista asiasta tai yrittää estää ilmoituksen tekeminen.

Yrityksen on käsiteltävä ilmoituskanavaan tehdyt ilmoitukset ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin. Ilmoituksen tekijälle on ilmoitettava ilmoituksen vastaanottamisesta 7 päivän kuluessa, ja toteutettavista toimista on päätettävä ja ilmoitettava 3 kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Työnantajan on myös tiedotettava työntekijöille ilmoituskanavan olemassaolosta ja siitä, mistä asioista voi ilmoittaa.

Mistä asioista voi ilmoittaa ja saada suojaa?

Ilmoittajansuojelulain mukaiseen suojan saaminen ei ole mahdollista kaikista epäkohdista tehtävissä ilmoituksissa. Suoja myönnetään ainoastaan niille ilmoittajille, jotka raportoivat rikkomuksista, jotka kuuluvat lain soveltamisalaan.

Tämä soveltamisala kattaa seuraavat lainsäädännön osa-alueet:
Julkiset hankinnat, pois lukien puolustus- ja turvallisuushankinnat
• Finanssipalvelut, -tuotteet ja -markkinat
• Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen
• Tuoteturvallisuus ja vaatimustenmukaisuus
• Liikenneturvallisuus
• Ympäristönsuojelu
• Säteily- ja ydinturvallisuus
• Elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuus sekä eläinten terveys ja hyvinvointi
• Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 168 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu kansanterveys
• Kuluttajansuoja
• Yksityisyyden ja henkilötietojen suoja sekä verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuus.

Ilmoittajansuojelu edellyttää, että ilmoitus liittyy tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka on asetettu rangaistaviksi, jotka voivat johtaa rangaistusluonteisiin hallinnollisiin seuraamuksiin tai vaarantavat vakavasti lainsäädännön yleisen edun mukaisia tavoitteita. Ilmoittaminen koskee sekä kansallisen että EU-lainsäädännön rikkomista edellä mainituilla aloilla.

Sisäisen ilmoituskanavan perustaminen

Yritykset, joissa on vähintään 50 työntekijää, ovat velvollisia perustamaan sisäisen ilmoituskanavan ilmoittajansuojelulain mukaisia ilmoituksia varten. Pienemmissä yrityksissä ilmoituskanava voidaan perustaa vapaaehtoisesti. Toiminimiyritykset ovat perustamisvelvollisuuden ulkopuolella riippumatta niiden koosta.

Jos yritys toimii rahanpesulain soveltamisalalla, se on velvollinen perustamaan rahanpesulain mukaisen ilmoituskanavan, riippumatta yrityksen koosta. Vaihtoehtoisesti alle 50 henkilöä työllistävät yritykset voivat myös hyödyntää kyseisellä toimialalla käytössä olevaa viranomaisen ilmoituskanavaa.

Lisätietoa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2017/20170444

Tässä tarkoitettuja yrityksiä ovat muun muassa yritykset, jotka ovat seuraavia tai toimivat näillä toimialoilla:

  • luottolaitokset, maksulaitokset, perintätoiminnan hoitajat, vakuutusyhdistykset ja vakuutusedustajat
  • tilintarkastajat, asianajajat, veroneuvojat, ja tilitoimistot
  • käteiskauppaa yhtenä tai toisiinsa liittyvinä suorituksina yli 10.000,00 eurolla käyvät tahot

Tarkka listaus rahanpesulain soveltamisen alaisista toimijoista ja toimialoista sekä muista velvotteista on käyty läpi yllä linkitetyssä Finlex lainsäädännössä, “Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä”, 1.2 §.

Sisäinen ilmoituskanava on perustettava viimeistään 17. joulukuuta 2023 mennessä.

Millainen sisäisen ilmoituskanavan pitää olla?

Ilmoittajansuojelulaki ei määrittele tarkkoja teknisiä vaatimuksia yrityksen sisäiselle ilmoituskanavalle. Tärkeintä on, että ilmoituskanavan kautta tehtyjä ilmoituksia käsitellään luottamuksellisesti ja vain niiden nimettyjen henkilöiden toimesta, joille tämä tehtävä on uskottu.

Ilmoituskanava voi olla toteutettu monin eri tavoin, kuten: lukittava postilaatikko, erillinen sähköpostiosoite, erillinen puhelinnumero, tai sähköinen järjestelmä. Yritys voi myös hankkia ilmoituskanavan ulkopuoliselta palveluntarjoajalta. Tärkeää on, että yritys nimeää henkilön (tai henkilöt), jotka vastaavat ilmoitusten käsittelystä, ja heidän on hoidettava tehtävänsä puolueettomasti ja riippumattomasti.

Sisäiseen ilmoituskanavaan tulee voida ilmoittaa joko suullisesti tai kirjallisesti. Yrityksellä on myös vapaus päättää, otetaanko ilmoituskanavaan vastaan nimettömiä ilmoituksia. Sisäisen ilmoituskanavan tulee olla käytettävissä yrityksen omille työntekijöille. Yritys voi päättää sallia ilmoituskanavan käytön myös ulkopuolisille, kuten alihankkijoiden työntekijöille tai muille yrityksen tiloissa työskenteleville henkilöille.

Ilmoituskanavasta tiedottaminen

Työnantajan tulee tiedottaa sisäisen ilmoituskanavan olemassaolosta työntekijöilleen ja muille ilmoituskanavan käyttöön oikeutetuille. Tiedottamisen tulee kattaa myös tieto ulkoisesta viranomaisen ilmoituskanavasta, ilmoittamisen menettelytavoista, sekä ilmoittajan suojelun edellytyksistä. Tiedot on esitettävä selkeässä muodossa, ja ne oltava helposti saatavilla ilmoittajille. Tiedot voidaan esimerkiksi jakaa ilmoitustaululla, yrityksen verkkosivuilla, tai intranetissä.

Tiedottamisen tulisi sisältää seuraavat asiat: minkä tyyppisiä rikkomuksia ilmoituskanavan kautta voi ilmoittaa, otetaanko ilmoituskanavaan vastaan nimettömiä ilmoituksia, kuka voi tehdä ilmoituksen ja millä tavalla se tehdään, mitä tietoja ilmoituksen tulee sisältää, miten ilmoitus tallennetaan ja miten sen sisältämiä tietoja käsitellään, sekä se, mikä taho on vastuussa ilmoitusten käsittelystä.

Ilmoituksen vastaanottaminen

Ilmoituksen käsittelystä vastaavan tai vastaavien henkilöiden tulee seurata sisäistä ilmoituskanavaa, ja ainoastaan heillä on oikeus saada tiedot tehdyistä ilmoituksista. Ilmoitus, joka tehdään ilmoituskanavaan, on rekisteröitävä tai dokumentoitava asianmukaisesti. Ilmoittajalle on ilmoitettava ilmoituksen vastaanottamisesta seitsemän päivän sisällä. Mikäli ilmoitus on tehty nimettömänä (jos tämä on mahdollista ilmoituskanavassa), ei vastaanottoilmoitusta tarvitse toimittaa.

Mikäli ilmoitus tehdään suullisesti, se tulee dokumentoida. Mikäli ilmoittaja pyytää, ilmoitus on voitava tehdä suullisesti henkilökohtaisessa tapaamisessa, ja ilmoittajalle tulee tarjota mahdollisuus tarkastaa ja hyväksyä kirjallinen yhteenveto suullisesti tehdystä ilmoituksesta.

Ilmoituksen käsittely

Ilmoittajan ja ilmoituksen kohteen henkilöllisyys on pidettävä salassa ilmoituksen käsittelyn aikana. Tämä salassapitovelvollisuus koskee kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat osallistuneet ilmoituksen käsittelyyn. Myös muu tieto, joka voisi paljastaa ilmoittajan tai ilmoituksen kohteen henkilöllisyyden, on pidettävä salassa.

Ilmoituksen käsittelystä vastaavan henkilön on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen ilmoituksen paikkansapitävyyden ja tarvittaessa puututtava mahdolliseen rikkomukseen. Tämä voi sisältää esimerkiksi sisäisen tutkinnan tai tietyn menettelyn laillisuuden arvioinnin. Myös asiantuntija-apua voidaan joskus tarvita asian selvittämisessä.

Ilmoittajalle on ilmoitettava kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta, mitä toimenpiteitä ilmoituksen perusteella aiotaan toteuttaa.

Sisäisen ilmoituskanavan käyttö antaa yritykselle mahdollisuuden tunnistaa ja korjata epäkohdat ennen kuin niistä tehdään ilmoitus viranomaisille tai julkisuuteen. Jos sisäisen ilmoituksen perusteella havaitaan todellinen epäkohta ja siihen on uskottavasti puututtu tehokkailla toimenpiteillä, ilmoittaja ei voi enää käyttää ilmoittajansuojelulain mukaista suojaa ilmoittaessaan asiasta viranomaisille.

Kaikki ilmoituskanavan kautta saadut tiedot on poistettava viimeistään viiden vuoden kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta, ellei niiden säilyttäminen ole välttämätöntä lain mukaisia oikeuksia tai velvoitteita varten.

Kuka voi ilmoittaa ja saada lain mukaista suojaa?

Suojaa voivat saada ilmoittajat, jotka ovat saaneet tietoa ilmoitettavasta asiasta työnsä tai työtehtäviensä yhteydessä. Tämä suoja ei edellytä, että ilmoittajalla olisi voimassa oleva työsuhde ilmoituksen kohteena olevaan tahoon. Ilmoittaja voi siis esimerkiksi olla myös entinen työntekijä, vuokratyöntekijä, tai harjoittelija. Suoja ei myöskään rajoitu vain yhtiön työntekijöihin, vaan se koskea myös itsenäisiä ammatinharjoittajia työntekijöineen sekä yritykseen toimeksiantosuhteessa olevia yrittäjiä.

Lisäksi suojelua saavat yhteisön tai säätiön hallituksen jäsenet, hallintoneuvoston jäsenet, osakkeenomistajat ja toimitusjohtajat, jos he ovat saaneet työtehtäviensä yhteydessä tietoa, joka liittyy ilmoituksen kohteena olevaan toimintaan.

Suojelu ulottuu myös ilmoittajaan liittyviin kolmansiin henkilöihin ja tahoihin, jotka voivat työnsä vuoksi joutua vastatoimien kohteeksi.

Ilmoittajansuojelun edellytykset

Ilmoittajansuojelun saamiseksi on kolme keskeistä edellytystä.

Ensinnäkin ilmoittajalla on oltava perusteltu syy uskoa, että ilmoitettu rikkomus on todellinen. Lain vaatimuksena on, että ilmoittaja toimii vilpittömästi. Ilmoittajan ei tarvitse olla täysin varma tietonsa paikkansapitävyydestä eikä häneltä edellytetä näytön esittämistä. Kuitenkaan selvät huhupuheet eivät oikeuta ilmoittajansuojaan.

Toiseksi ilmoittajalla on oltava perusteltu syy uskoa, että ilmoitettu asia kuuluu lain soveltamisalaan. Ilmoittajan tietämykselle ei aseteta korkeita vaatimuksia, vaan arvioinnissa otetaan huomioon, mitä ilmoittajalta voitaisiin perustellusti odottaa ymmärtävän.

Kolmas edellytys ilmoittajan suojalle on, että ilmoitus tehdään asianmukaiseen ilmoituskanavaan. Jos yrityksellä on oma sisäinen ilmoituskanava, ilmoitus tulee tehdä siihen ensisijaisesti. Jos yrityksellä ei ole sisäistä ilmoituskanavaa, ilmoitus voidaan tehdä suoraan Oikeuskanslerinviraston ylläpitämään keskitettyyn viranomaiskanavaan.

Mitä ilmoittajan suoja tarkoittaa?

Ilmoittajaa ei saa rangaista siitä, että hän on tehnyt laillisesti suojatun ilmoituksen tai julkistanut tiedon lain edellyttämin ehdoin. Ilmoittajan suoja koostuu vastatoimien kiellosta ja kiellosta estää ilmoittaminen, ilmoittajan vastuuvapaudesta sekä hyvityksestä ja vahingonkorvauksesta. Tämän tarkoituksena on varmistaa, että ilmoittajalla on vapaus tehdä ilmoitus havaitsemastaan tai epäilemästään rikkomuksesta ilman pelkoa epäoikeudenmukaisista seuraamuksista.

Ilmoituskanavaan ilmoitettava salassa pidettävä tieto

Ilmoittaja ei riko velvoitetta tietojen antamisen, ilmaisemisen, hankkimisen, tai julkistamisen suhteen, jos hänellä on perusteltu syy uskoa, että kyseisten tietojen ilmoittaminen tai julkistaminen on välttämätöntä rikkomuksen paljastamiseksi. Ilmoittaja voi siis käyttää ilmoituskanavaa esimerkiksi salassapitosopimuksen estämättä, edellyttäen kuitenkin, että tiedot ovat tarpeellisia rikkomuksen paljastamiseksi.

Vastuuvapauden ehtona on, että ilmoittajan on oltava vakuuttunut ilmoitettavien tietojen paljastamisen välttämättömyydestä. Jos ilmoittaja ilmoittaa tarpeettomia tietoja ja samalla rikkoo esimerkiksi salassapitovelvoitetta, hän voi olla vastuussa salassapitovelvoitteen rikkomisesta.

Vastuuvapautta ei sovelleta, jos ilmoittaja on itse syyllistynyt rikokseen tietoja hankkiessaan.

Yhteinen ilmoituskanava

Samaan konserniin kuuluvat yhtiöt voivat perustaa ja käyttää yhteistä ilmoituskanavaa. Ilman konsernisuhdetta yritykset eivät voi käyttää yhteistä ilmoituskanavaa.

Tietojen ilmoittaminen suoraan viranomaisen ilmoituskanavaan

Jos yrityksessä ei ole sisäistä ilmoituskanavaa, tai ilmoittajalle ei ole tarjottu mahdollisuutta sen käyttöön, ilmoittaja voi tehdä ilmoituksen suoraan Oikeuskanslerinviraston ylläpitämään keskitettyyn ilmoituskanavaan. Tämä voi olla tilanne esimerkiksi silloin, kun yrityksen sisäinen ilmoituskanava on rajoitettu vain yrityksen omille työntekijöille eikä sitä voida käyttää yrityksessä työskentelevien alihankkijoiden työntekijöiden toimesta.

Jos yrityksessä kuitenkin on sisäinen ilmoituskanava, ilmoitus tulee tehdä ensisijaisesti tähän sisäiseen ilmoituskanavaan. Mikäli ilmoittajalla on perusteltu syy uskoa, että sisäisen ilmoituksen seurauksena ei ole ryhdytty toimenpiteisiin tai rikkomukseen ei ole puututtu tehokkaasti, hänellä on oikeus tehdä ilmoitus myös viranomaisen ylläpitämään ilmoituskanavaan. Tämä voi olla perusteltua esimerkiksi silloin, kun ilmoittaja kokee olevansa vaarassa joutua vastatoimien kohteeksi.

Perättömät ilmoitukset

Lakia sovelletaan myös tilanteisiin, joissa tehdään perättömiä tai ilmeisen perusteettomia ilmoituksia. Jos yrityksestä tehdään perätön ilmoitus, yrityksellä on mahdollisuus vaatia ilmoittajalta vahingonkorvausta, mikäli perätön ilmoitus on aiheuttanut yritykselle taloudellista vahinkoa.

Vahingonkorvauksen saamisen edellytyksenä on, että vääriä tietoja on ilmoitettu tai julkaistu tahallisesti. Lisäksi vahingonkorvauksen myöntäminen edellyttää, että yritys on kärsinyt todellista taloudellista vahinkoa, ja että ilmoittaja on antanut tahallaan virheellisiä tietoja. Tahallisen väärän tiedon antaminen tai julkistaminen on rikos, josta yritys voi tehdä rikosilmoituksen.

Jos ilmoittajalla kuitenkin oli perusteltu epäilys rikkomuksesta, häntä ei pidetä tahallisesti väärää tietoa antaneena.

Rikosilmoituksen tekemistä harkittaessa on syytä arvioida perättömän ilmoituksen yritykselle aiheuttamaa vahinkoa, sillä rikosasioiden käsittely tuomioistuimessa on yleensä julkista. Ainoastaan liikesalaisuutena pidettäviä tietoja voidaan pääsääntöisesti pitää salassa tuomioistuimessa.

 


Herättikö asia kiinnostuksesi? Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.

OTA YHTEYTTÄ

Laura Matikainen, KLT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8482. Sähköposti: laura.matikainen@relion.fi

 

Viimeksi päivitetty 1.11.2023.

Pikkujoulut firman piikkiin? Verotuksen näkökulmaa asiaan!

Verotuksen näkökulmasta firman pikkujoulut ovat henkilökunnan virkistystilaisuus, josta tavanomaisena ja kohtuullisena tilaisuutena ei muodostu henkilökunnalle palkaksi rinnastettavaa, veronalaista tuloa. Tällaisen tilaisuuden kulut ovat yritykselle myös kokonaan vähennyskelpoisia yrityksen tuloverotuksessa, ja niistä saa lisäksi myös tehdä arvonlisäverovähennyksen.

Kohtuullisuus ja tavanomaisuus

Millainen sitten on kohtuullinen ja tavanomainen henkilökunnan virkistystilaisuus?
Tällaisena pidetään tilaisuutta, joka on:

Työnantajan suunnittelema ja järjestämä
Työnantajan määräämänä aikana ja määräämässä paikassa
– Kollektiivinen, eli koko henkilökunnalla on oltava tosiasiallinen mahdollisuus osallistua tilaisuuteen

-HUOM! Koko henkilökunnan ei kuitenkaan ole osallistuttava tilaisuuteen, jotta se olisi tavanomainen ja kohtuullinen. Mahdollisuus osallistua riittää.
– HUOM! Esim. vuokratyöntekijät ja palkattomat harjoittelijat voivat osallistua henkilökunnan virkistystilaisuuksiin samoin kuin muut työntekijät, vaikka muuten eivät voikaan saada yrityksestä verovapaita henkilökuntaetuja

– Aiheutuneiden menojen euromääräiseltä suuruudelta kohtuullinen henkilökunnan määrään nähden

– Menojen kohtuullisuus henkilökunnan lukumäärään nähden on työnantajan harkinnan varainen asia. Tarkkaa euromäärää kohtuulliselle kululle ei ole julkaistu missään.
– Jonkinlaisena turvallisena ohjenuorana voinee kuitenkin pitää noin sataa euroa per tilaisuus per työntekijä ja muutamaa sataa euroa per vuosi per työntekijä. (Tilisanomat 21.08.2020, ”Henkilökuntaedut ja verotus – käytännön tilanteita, Tomi Peltomäki)

Aiemmin verottaja on linjannut kohtuullisten ja tavanomaisten henkilökunnan virkistystilaisuuksien järjestämistiheydestä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös vuodelta 2015 (KHO 2015:98) on kuitenkin selkeyttänyt asiaa.

Päätöksen mukaan tilaisuuksien kohtuullisuuden ja tavanomaisuuden arvioinnissa ei ole merkitystä sillä:

– Milloin, missä, ja minkä nimisinä tilaisuuksia järjestetään
– Onko tilaisuuksissa myös asiaohjelmaa
– Ovatko tilaisuudet yksikkö- tai osastokohtaisia vai koko yhtiön henkilöstölle tarkoitettuja
– Järjestetäänkö yhtiön kaikille yksiköille kustannuksiltaan ja sisällöltään vastaava tilaisuus

Kulujen vähennysoikeus

Tavanomaiset ja kohtuulliset henkilökunnan virkistystilaisuuden kulut ovat vähennyskelpoisia yrityksen tuloverotuksessa (TVL 69§).

Korkein hallinto-oikeus on lisäksi jo pitkään katsonut (KHO 1998/1229) näiden kulujen hankintojen arvonlisäveron vähennyskelpoiseksi.

Vähennyskelpoisuus koskee laajasti tilaisuuden eri tarjoilu-, tila- ja ohjelmakuluja. Myös mm. matkakustannukset tilaisuudesta kotiin ovat virkistystilaisuudesta aiheutuneita menoja, ja siten vähennyskelpoisia sekä tuloverotuksessa että arvonlisäverotuksessa.

Toiminimen pikkujoulut vs. muiden yhtiömuotojen pikkujoulut

Kuten monen muunkin asian kohdalla, toiminimittäjiä koskevat tiukemmat rajoitukset kuin muita yhtiömuotoja. Virkistystilaisuuksien tavanomaiset ja kohtuulliset menot ovat toiminimiyrittäjillä hyväksyttävissä vain, mikäli tällä on palveluksessaan palkattua henkilökuntaa. Toiminimiyrittäjä ei siis voi järjestää itselleen pikkujouluja ja vähentää niistä aiheutuvia kuluja.

Muissa yhtiömuodoissa yksinkin toimiva yrittäjä sen sijaan saa verolain suojan ja siten mahdollisuuden saada tavanomaisia ja kohtuullisia henkilökuntaetuja, vaikka yrityksessä ei yrittäjän lisäksi työskentelisikään muita henkilöitä. Yrityksen pikkujoulut siis katsotaan vähennyskelpoiseksi kuluksi ja ko. etu kollektiiviseksi niissäkin tilanteissa, joissa yrityksessä on vain yksi työntekijä.

Virtuaaliset pikkujoulut

Verohallinnon 22.10.2020 julkaistun tiedotteen mukaan työnantaja voi järjestää pikkujoulut verovapaasti myös virtuaalisina. Ohjeistus on julkaistu vuonna 2020 alkaneen koronapandemian vuoksi. Tiedotteen mukaan työntekijät voivat osallistua yhteiseen juhlatilaisuuteen virtuaalisesti, ja työnantaja voi järjestää heille ruokien ja juomien toimituksen kotiin. Työntekijä voi myös hakea työnantajan järjestämän ruoan ja juomat sovitusta paikasta. Tällaista virtuaalisesti toteutettua pikkujoulua pidetään siis samalla tavalla kollektiivisena kuin läsnäolotilaisuutena järjestettyjä pikkujouluja, kunhan tilaisuus on työnantajan organisoima, ja sen tarjoilut ovat työnantajan hankkimat ja maksamat.

Annettuja ruoka- ja juomalahjakortteja sen sijaan pidetään työntekijän veronalaisena palkkana.

Puolisot mukana tilaisuudessa?

Arvonlisäverotuksen osalta vähennysoikeus koskee aina vain henkilökunnan kuluja, ei puolisoita.

Tuloverotuksen osalta taas on mietittävä tilaisuuden kohtuullisuutta ja tavanomaisuutta (noin sata euroa per tilaisuus per henkilö) entistäkin tarkemmin. Mikäli tilaisuuteen osallistuu puolisoita, tilaisuuden kulut tulee jakaa vain yrityksen henkilökunnan lukumäärällä, ei koko osallistujien lukumäärällä.

Lisäksi on huomattava, että pikkujoulut, kuten KHO:n ratkaisun 1997:53 mukaisen tapauksen oopperamatka Helsinkiin koko henkilökunnalle puolisoineen, voi synnyttää työntekijälle veronalaisen edun puolison osalta, vaikka työntekijän itsensä osalta kyse olisikin tavanomaisesta ja kohtuullisesta henkilökuntaedusta.

Lähtökohtaisesti henkilökuntaetujen verovapaus koskee siis vain yrityksen henkilökuntaa, mutta verotuskäytännössä on kuitenkin hyväksytty puolison osallistumisia työnantajan järjestämiin joulujuhliin, mikäli kustannukset koko tilaisuuden osalta pysyvät kohtuullisina.

 

Herättikö asia kiinnostuksesi? Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.

Ota yhteyttä

Laura Matikainen, KLT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8482. Sähköposti: laura.matikainen@relion.fi

 

Viimeksi päivitetty 31.10.2023.

Henkilöstösuunnitelmien moninainen viidakko – Mitä kaikkea laki edellyttää yrityksiltä?

Yritystoimintaa koskevat monen moninaiset lait, eikä yrityksen henkilöstö ole poikkeus siitä. Alla tarkastelemme erinäisiä henkilöstöä koskevia suunnitelmavaatimuksia. 

Henkilöstösuunnitelma

Yrityksen on laadittava henkilöstösuunnitelma, jos palveluksessa on yli 20 työntekijää. Yhteistoimintalaki velvoittaa tekemään suunnitelman kirjallisesti. Henkilöstösuunnitelma on kattava katsaus yrityksen nykyiseen henkilöstöön, ja ennen kaikkea sillä ennakoidaan muutoksia ja tulevaisuuden tarpeita. Henkilöstösuunnitelmaa ei tarvitse tehdä joka vuosi kokonaan uudelleen, vaan sitä päivitetään vuosittain.

  • Kuinka monta meitä yrityksessä työskentelee?
  • Millainen on meidän organisaatiomme?
  • Mitkä tekijät vaikuttavat henkilöstöömme tulevaisuudessa?
  • Korvaavatko koneet ja laitteet työntekijöitämme?
  • Onko odotettavissa palvelu- tai tuotantorakenteen muutoksia, jotka vaikuttavat henkilöstötarpeeseemme tai osaamiseemme?

Yhdenvertaisuussuunnitelma

Yhdenvertaisuussuunnitelma tulee laatia yrityksissä, joissa työskentelee säännöllisesti yli 30 työntekijää. Suunnitelma on selvitys siitä, kuinka yrityksessä edistetään työntekijöiden yhdenvertaisuutta. Arvioidessa yrityksen yhdenvertaisuuden toteuttamista, on otettava huomioon kaikki eri syrjintäperusteet. Yhdenvertaisuus tarkoittaa henkilön oikeutta tulla kohdelluksi ilman syrjintää, joka liittyy henkilön ikään, alkuperään, kansalaisuuteen, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen, terveyden, vamman tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

  • Onko rekrytointiprosessimme yhdenvertainen kaikille hakijoille?
  • Onko työympäristömme yhdenvertainen?
  • Miten on tarpeen ottaa huomioon syrjinnän vaarassa olevat henkilöt?

Tasa-arvosuunnitelma

Työnantajan on laadittava tasa-arvosuunnitelma, jos yrityksellä on työntekijöitä säännöllisesti palveluksessaan vähintään 30. Suunnitelma on laadittava yhdessä henkilöstön edustajien kanssa, ja se sisältää mm. selvityksen työpaikan tasa-arvotilanteesta ja palkkakartoituksen. Suunnitelma on tehtävä vähintään joka toinen vuosi.

  • Kuinka voimme edistää tasa-arvoa organisaatiossamme?
  • Miten saavuttaa palkkauksellinen tasa-arvo?
  • Onko työntekijöillämme yhtäläiset mahdollisuudet urakehitykseen?

Työsuojelun toimintaohje

Työsuojelun toimintaohje (Työturvallisuuslaki 2.luku 9 §) on pakollinen kaikille työnantajille, joilla on palkattuna yksikin työntekijä. Toimintaohjelman tarkoitus on työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin järjestelmällinen kehittäminen. Toimintaohjelmassa pureudutaan organisaation työoloihin, sosiaalisiin suhteisiin ja työympäristön vaikutukseen työntekijän psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen.

Lopuksi

Yhdenvertaisuussuunnitelma voi olla myös osa tasa-arvosuunnitelmaa. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmat voidaan sisällyttää myös henkilöstösuunnitelmaan tai työsuojelun toimintaohjelmaan.

Lähteet:
Priima yrityslaskenta
Työsuojeluhallinnon verkkopalvelu
Tasa-arvo valtuutettu / tasa-arvo.fi
Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738
Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 8.8.1986/609
Yhteistoimintalaki 1333/2021
Yritysjuristi.fi Yritysjuristi
Yrittäjät.fi Tietopankki


 

Tarvitsetko apua tai helpotusta arkeesi? Tarjoamme monipuoliset HR-palvelut erilaisiin tarpeisiin. Hoidamme sekä yksittäisiä toimeksiantoja että laajempia kokonaisuuksia yrityksesi tarpeiden mukaan.

TUTUSTU HR-PALVELUIHIN

Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.

Anna Behm, PHT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8464. Sähköposti: anna.behm@relion.fi

Laura Matikainen, KLT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8482. Sähköposti: laura.matikainen@relion.fi

Viimeksi päivitetty 23.08.2023.

 

Palkkaus läpinäkyvämmäksi – Palkkadirektiivi astuu voimaan viimeistään 2026 kesällä

Euroopan neuvosto on hyväksynyt keväällä 2023 palkkadirektiivin 2023/970, joka koskee palkkojen läpinäkyvyyttä. Direktiivin tarkoitus on vahvistaa palkkojen läpinäkyvyyttä ja ehkäistä perusteettomia palkkaeroja, sekä vahvistaa miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatetta. Direktiivin ydinajatus on, että samaa tai samanarvoista työtä tekevät henkilöt saavat saman palkan.

Palkkadirektiivin soveltamisen laajuus

Direktiivin säännökset koskevat kaikkia julkisen ja yksityisen sektorin työnantajia. EU-maiden työnantajien on annettava tietoja palkoista ja ryhdyttävä toimiin, jos sukupuolten välinen palkkaero on enemmän kuin 5 %. Yrityksillä, jotka työllistävät vähintään 100 työntekijää, on raportointivelvollisuus toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle. Työnantaja, jolla on palveluksessaan vähintään 250 työntekijää, on lisäksi annettava määrätyt tiedot julkisesti saataville. Näitä ovat esimerkiksi nais- ja miespuolisten työntekijöiden palkkaerot organisaatiossa. Direktiivin 9. artikla kertoo tarkemmin raportoinnista.

Jos palkkaraportoinnissa havaitaan selittämätön vähintään 5 % keskipalkkatasoero (joka ei ole objektiivisilla ja sukupuolineutraaleilla kriteereillä selitettävissä), eikä korjattavia toimenpiteitä tehdä, on työnantajan suoritettava yhteinen palkka-arviointi.

Työnhakijalle annettavat tiedot

Työnantajan on annettava työnhakijalle tieto alkupalkasta tai sen vaihteluvälistä (objektiivisten ja sukupuolineutraalien kriteerien perusteella). Palkkatiedot voivat olla työpaikkailmoituksessa, tai ne on annettava muulla tavoin ennen työhaastattelua ilman, että hakijan tarvitsee niitä pyytää. Säännös kieltää työnantajaa tiedustelemasta työnhakijan aiemmasta palkkahistoriasta. Kokonaisuudessaan rekrytointiprosessin on noudatettava syrjimätöntä tapaa. Työntekijän kanssa ei saa sopimuksin estää antamasta julki omaa palkkaansa.

Työntekijöille annettavat tiedot

Työntekijällä on oikeus pyytää työnantajalta tietoja koskien henkilökohtaista palkkaansa ja samaa tai samanarvoista työtä tekevien henkilöryhmien keskimääräisestä palkkatasosta sukupuolijakauman mukaan jaoteltuna. Työntekijät ovat oikeutettuja korvauksiin, jos ilmenee palkkasyrjintää. Palkaksi lasketaan myös luontoisedut ja bonukset.

Mitä direktiivin voimaantulo vaatii työnantajilta?

  • Työtehtävien ja tittelien (ilmaisultaan sukupuolineutraalit) samanarvoisuuden määrittely vertailukelpoisiksi (vastuu, koulutus, kokemus jne.)
  • Nykyisten palkkojen analysointi ja niihin tehtävät tarvittavat korjaukset
  • Aseta tavoitteet, miten yrityksessä palkka-avoimuutta toteutetaan
  • Suunnittele raportointi (jos yritys on raportointivelvollinen, väh. 100 työntekijää)
  • Esihenkilöiden valmentaminen direktiivin käyttöönottoon
  • Viesti henkilökunnalle palkkadirektiivistä
  • Rekrytointiprosessin analysointi ja tarvittavat toimenpiteet
  • Huomioi, miten mahdolliset palkkojen nousut vaikuttavat yrityksen talouteen

Lopuksi

Palkkatasa-arvo luo avointa ilmapiiriä organisaatiossa ja työyhteisössä. Se lisää henkilöstön luottamusta ja tyytyväisyyttä työnantajaa kohtaan. Työhyvinvointi kasvaa ja saa työntekijät sitoutumaan paremmin. Yrityksen työnantajakuva nousee ja se on hyvä kilpailuetu.

 

Tutustu myös, miten yrittäjänä säästät verotuksesta ja kannattaako nostaa osinkoa vai palkkaa? 

 


Tilitoimistomme auttaa yritystäsi kehittämään palkkahallinnon prosesseja ja helpottamaan niin esimiesten kuin henkilöstön työtä. Palkanlaskennan ulkoistaminen vähentää myös riskejä, sillä toiminnan siirtäminen asian osaavalle palveluntarjoajalle pienentää virheiden mahdollisuutta.

TUTUSTU PALKANLASKENNAN PALVELUIHIN

Herättikö asia kiinnostuksesi? Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä. Relion, tilitoimisto Lappeenranta, Imatra ja koko Suomi. 

Pyydä tarjous

Anna Behm, PHT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8464. Sähköposti: anna.behm@relion.fi

 

Viimeksi päivitetty 24.10.2023.

Etätyön johtaminen on ihmisten johtamista

Pandemia alkaa olla enää kaukainen muisto, ja uudet haasteet ovat kohdanneet meitä. Koronan myötä etätyö on jäänyt kuitenkin monelle osaksi arkea, ja jos ei kokonaan etätyö, niin vähintään hybridiratkaisu. Osa on työllistynyt suoraan etätyöhön, eikä ole varsinaista työyhteisöään juuri tavannutkaan kuin verkon välityksellä. Monet organisaatiot ovat voineet palkata lisää henkilöstöä, koska konttorilla onkin vapaata tilaa työpisteille. Tiloja saatetaan myös yhteisesti käyttää toisen yrityksen kanssa, ja jakaa näin tilojen vuokrakustannusta. Työympäristö ja -yhteisö ovat voineet sirpaloitua.

Yhteishengen merkitys

Yhteishengen merkitys ei kuitenkaan ole hävinnyt mihinkään. Ihmiset ovat edelleen laumaeläimiä ja haluavat kuulua johonkin ryhmään. Yhteenkuuluvuuden tunnetta voi olla haastavaa ylläpitää kotitoimistolta. Myös esihenkilöt voivat olla tilanteessa, jossa ovat tavanneet tiimiläisensä vain ruudun kautta. Voiko siinä oppia tuntemaan ihmisen aidosti? Pystyykö työntekijän työtyytyväisyyttä arvioimaan sähköpostin, Whatsupin ja Teamsin välityksellä?

Esihenkilön rooli muuttuvassa työympäristössä

Esihenkilön rooli on palvella ja luoda puitteet työntekijälle onnistua työssään. Johtamisen keskeisin tavoite on vapauttaa työntekijän potentiaali. Esihenkilön tulee olla valvovassa roolissa. Hän valmentaa ja viestii, välittää ja visioi. Luottamus on tärkeää onnistuneessa etäjohtamisessa. Johtaminen ylipäätään tarvitsee yhteiset pelisäännöt, joita kaikki sitoutuvat noudattamaan. Arjessa johtaminen on haasteellista etä- ja hybridityössä, koska luonnollisia kohtaamisia ei enää synny spontaanisti. On vaikea myös jalkautua tiimin luo kyselemään kuulumisia ja kuinka työnteko sujuu. Siksi on tärkeää luoda kohtaamisia-sekä tiimin sisäisiä että kahdenkeskisiä.

Näihin kohtaamisiin on hyvä luoda tavoite: tarvitsemmeko päätöksentekoa, onko kyseessä palautteenanto, vai pelkästään kuulumisten vaihto. Esihenkilön tulee muistaa olla tilanteessa aidosti läsnä. Tärkeä kysymys on edelleen: Mitä sinulle kuuluu?

 

Mukaillen Eduhouse koulutuskokonaisuus Jari Oinonen, Onnistu etä- ja hybridijohtamisessa


Tarvitsetko apua tai helpotusta arkeesi? Tarjoamme monipuoliset HR-palvelut erilaisiin tarpeisiin. Hoidamme sekä yksittäisiä toimeksiantoja että laajempia kokonaisuuksia yrityksesi tarpeiden mukaan.

TUtustu HR-palveluihin

Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.

Anna Behm, PHT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8464. Sähköposti: anna.behm@relion.fi

Laura Matikainen, KLT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8482. Sähköposti: laura.matikainen@relion.fi

 

Viimeksi päivitetty 23.08.2023.

Kilometrikorvaus v. 2023 on 53 senttiä – kotimaan kokopäiväraha nousee 48 euroon

Verohallinto on julkaissut tiedot vuoden 2023 verovapaista, työmatkan matka- ja muiden kustannusten korvauksista.

Verovapaa kilometrikorvaus on 53 senttiä* kilometriltä vuonna 2023, kun matka on tehty autolla (nousu 7 senttiä vuodesta 2022). Ks. korotukset kilometrikorvaukseen alta eri tilanteissa.

Verovapaa kotimaan kokopäiväraha on 48 euroa vuonna 2023 (nousu 3 euroa vuodesta 2022).

Muut verovapaat korvaukset:

  • Osapäiväraha = 22 euroa.
  • Ateriakorvaus = 12 euroa.

Verovapaata kilometrikorvausta (53 senttiä) korotetaan:

9 senttiä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä
14 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä
27 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan tai vastaavan raskaan kuorman kuljettamista autoon kiinnitettynä
4 senttiä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri
4 senttiä kilometriltä, jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa
11 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta

Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan korvausten enimmäismääriä 4 senttiä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden.

Jos palkansaaja, jolla on Verohallinnon luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat käyttövoimakulut, hänelle korvattavien käyttövoimakulujen enimmäismäärä on 14 senttiä kilometriltä.

Voit lukea lisää kilometrikorvauksista ja päiväraha muutoksista verohallinnon sivuilta.

 


Herättikö asia kiinnostuksesi? Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.

Pyydä tarjous

Ota yhteyttä

Anna Behm, PHT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8464. Sähköposti: anna.behm@relion.fi

 

Viimeksi päivitetty 29.12.2022.

Yrittäjien YEL-Eläkeuudistus voimaan 1.1.2023

Eduskunnan täysistunto on joulukuussa 2022 hyväksynyt YEL-uudistuksen. Muutos tulee voimaan 01.01.2023, ja pääpiirteissään se tähtää siihen, etteivät yrittäjät alivakuuta itseään, vaan YEL-työtulo vastaisi sitä palkkaa, jonka yrittäjä maksaisi samaa työtä tekevälle palkansaajalle.

Lain valmistelun aiemmissa vaiheissa kuohuntaa herättänyttä, vain pelkästään kaavamaisesti mediaanipalkkaan vertailua työtulon selvittämiseksi on nyt muutettu. Valiokunnan mietinnön mukaan työtulo on nyt mahdollista vahvistaa kokonaisarvion perusteella. Tässä kokonaisarviossa otetaan huomioon yrittäjän kokonaistilanne, esim. osa-aikaisuus, kasvuyrittäjyys, aloittava yrittäjä jne. Arvion lähtökohtana on kuitenkin edelleen yrittäjän työtulon vertaus saman alan kokopäiväiseen palkansaajaan ja mediaanipalkkaan, sekä liikevaihdon vertaus saman alan muiden yritysten liikevaihtoon.

Vuonna 2023 tarkistetaan alle 15.000 € työtulot, vuonna 2024 alle 25.000 € työtulot ja vuonna 2025 yli 25.000 € työtulot. Tarkistusta ei kuitenkaan tehdä, jos työtuloon on tehty olennainen tarkistus viimeisen kolmen vuoden aikana.

Uuden työtulon laskenta

Työtuloarvion pohjalla käytetään Eläketurvakeskuksen työtulolaskuria, joka perustuu alan mediaanipalkkoihin ja liikevaihtoon. Tähän on kuitenkin tarjolla +/- 30 % jousto.
Yrittäjälle tarjotaan ensimmäiseksi tätä työtulolaskurin antamaa työtuloarviota, ja mikäli se kelpaa yrittäjälle, tämä voi hyväksyä sen saman tien.

Aloittavat yrittäjät

Uudessa YEL-laissa on erikseen huomioitu aloittavat yrittäjät. Laissa todetaan, että aloittavien yrittäjien ansainta voi olla niin pientä, ettei heitä voi verrata saman alan palkansaajiin toiminnan alkuvaiheessa. Näin ollen heidän kohdallaan katsotaan ensisijaisesti kokonaisarviota.

Lisäksi aloittava yrittäjä saa neljän vuoden ajan 22 % alennuksen YEL-maksuista. Tämä käytäntö ei siis ole poistumassa mihinkään.

Maksimikorotus

Uudessa laissa on säädetty, ettei tarkistuskerran työtulokorotus voi olla enempää kuin 4000 €/vuosi. Ne, jotka ovat maksaneet minimityötuloa, eli vuoden 2023 tasossa 8.575,45 €/vuosi, työtulo voi nousta enintään summaan 12.575,45 €.

Kuukausittaiseksi YEL-maksuksi muutettuna tämä tarkoittaa enintään 80 € korotusta/kuukausi.

Käytännössä uudeksi minimimaksutasoksi (vuoden 2023 tasossa tämä olisi ollut noin 172 €/kk) muodostuu noin 252 €/kk.

Uusi tarkistus työtuloon tehdään seuraavan kerran kolmen vuoden kuluttua, ja tällöinkään maksu ei voi nousta enempää kuin 80 €/kuukausi.

Entä jos Eläketurvakeskuksen ehdotus ei vastaa yrittäjän todellista ansiotasoa?

Mikäli yrittäjän mielestä Eläketurvakeskuksen työtuloehdotus on pielessä, sitä ei tarvitse hyväksyä, vaan päätöksestä voi valittaa ja vedota kokonaisarvioon, esimerkiksi että yrittäjä on osa-aikainen ja tekee vain vähän tunteja, tai että omaa alaa ei voi verrata suoraan ehdotettuun palkansaajan mediaaniin, yms.
Viime kädessä yrittäjä voi valittaa asiasta Työeläkelakipalveluun asti (TELP). YEL-maksut eivät nouse niin kauan kuin valitus on kesken.

YEL-uudistus pähkinänkuoressa – kuinka toimia

  • Mikäli YEL-maksusi nousee, eläkelaitoksesi on yhteydessä sinuun. Ehdotuksesta käyvät ilmi ne syyt, joiden perusteella eläkelaitos ehdottaa työtulosi korotusta.
  • YEL-maksusi ei nouse tammikuun ensimmäinen päivä, eikä maksu nouse tietämättäsi.
  • Muista, että YEL-maksu ei voi nousta enemmän kuin 80 €/kuukausi (vuodet 2023 – 2025).
  • Mikäli olet tyytymätön uuteen YEL-maksuusi, valita päätöksestä, perustellen sitä esim. toiminnan osa-aikaisuudella.
    • Huomioi kuitenkin, että oletettava valitusaika on vain kaksi viikkoa päätöksen antamisesta!
  • YEL-työtulosi taso tarkistetaan seuraavan kerran kolmen vuoden kuluttua. Tällöinkään maksu ei voi nousta enempää kuin 80 €/kuukausi (vuodet 2026 – 2028).
  • Siirtymäaika päättyy 6 vuoden kuluttua (31.12.2028). Tällöin poistuu maksimikorotuksen 80 €/kuukausi rajoitus, ja voimaan tulee todellinen eläkelaitoksen työtuloehdotus, jolloin nousu voi siis olla kovempikin kuin 80 €/kuukausi.
    • Jokaisen yrittäjän on siis syytä tarkistaa oma työtuloehdotuksensa, jotta tietää odotettavissa olevan todellisen työtulon 6 vuoden siirtymäajan jälkeen, ja pystyy tarvittaessa hakemaan muutosta tähän työtuloon.

 


Herättikö asia kiinnostuksesi? Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.

Ota yhteyttä

Laura Matikainen, KLT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8482. Sähköposti: laura.matikainen@relion.fi

 

Viimeksi päivitetty 29.12.2022.